Aamupäivä ja ilta oli aikaa tutustua Gjøvikiin. Varsin hiljainen kaupunki oli ainakin näin loma-aikaan. Iltapäivällä oli O-landin toinen kisa Snertingdalissa. Ytterroan maasto ja rata oli kolmesta kisasta selvästi vaativin. Kisapaikalla paistoi koko iltapäivän ja alkuillan aurinko uhkaavista, ympärillä pyörineistä ukkospilvistä huolimatta. Illalla oli aikaa ihmetellä Mjøsan rannassa maalilman vanhinta siipirataslaivaa Skibladneria.

O-land andre løp

Kolmas rasti (kartta: Ytterroa, Snertingdal, SIF Orienetering)

Päivän kisa juostiin, tai ei todellakaan pelkästään juostu, tänään oli ihan oikea suunnistuskisa, iltapäivällä Snertingdalissa, paikassa nimeltä Ytteroa, kuuluu muuten Gjøvikin kuntaan. Järjestäjänä oli Snertingdal IF Orientering. Kisapaikka muuten oli sen tietyn kärrypolun varressa, no oli se sentään fykesvei, jolle navigaattori minut opasti kaksi viikkoa sitten ensimmäisenä päivänä Norjassa.

Eilisen tuloksetkin oli saatu kasattua. Toinen sijahan siitä tuli, eroa voittajaan 3 sek. Tänään oli tavallinen väliaikalähtö, tosin minuutin lähtövälein norjalaiseen tapaan, toisin kuin Suomessa lähdetään kahden minuutin välein. Jo tulostaululla oleva kisakartta kertoi sen, että tulisi vaikeaa suunnistusta ja niinhän siitä tulikin.

Pari ensimmäistä rastia meni hyvin ja ne olivatkin aika helppoja. Kolmas olikin sitten ensimmäinen todella paha. Ensin tuli pieni lisälenkki, kun juoksin väärää polkua. Kun polulta piti lähteä, edessä oli 300 m loivaa rinnettä viistosti alaspäin, vain vähän mitään selkeitä käyrämuotoja, joista pääsisi kiinni, tiheää metsää kauttaaltaan. Olin tulossa suoraan rastille, mutta luulin olevani 100 m vasemmalla ja korjasin 100 m oikealle, pari minuuttia siihen taisi mennä, mutta ei onneksi enempää.

Viidenneltä lähdin 45 astetta sivuun ja törmäsin lähtöön ja sitten vielä rastillakin tuli ylimääräinen kierros. Yhtä aikaa rastille tuli minuutin ennen lähtenyt Toten-Trollin kaveri, olin siis jo aiemmin päässyt ohi. Sitten pitkä väli hankalakulkuisessa maastossa, kaveri jäi ja kun maalissa verrattiin väliaikoja, oli jäänyt 2 minuuttia kilometrin rastivälillä.

Yhdeksäs rasti oli kisan vaikein, erittäin pienipiirteistä maastoa, rinnettä, suppia, notkoja, kumpareita jne. ja tietysti tiheää metsää. Ja pummihan siitä tuli, 2-3 minuuttia, se vain oli niin vaikeaa, että ei osannut mennä suoraan rastille. Toten-Trollin kaveri oli taas yhtä aikaa rastilla. Ja jäi taas seuraavalla välillä, mutta sai heti kiinni, kun tein minuutin pummin kympillä. Loppurastit löytyivätkin sitten hyvin ja kaveri jäi pari minuuttia lisää noin kilometrin matkalla lopussa.

Rastit 9-12 (kartta: Ytterroa, Snertingdal, SIF Orienetering)

Vaikka pummeja tuli, vauhtia oli sen verran hyvin, että voittohan siitä tuli. Joduinkin samantien tutustumaan entistä paremmin siihen paikalliseen kelteriin, koska palkinto oli lahjakortti ko. kauppaan. Yritys on nimeltään Sport 8 (sport8.no) ja sen kotipaikka on Haldenissa. Ilmeisesti myyntiä on vain kisapaikoilla ja netissä.

Huomenna sitten odottaa lähtö takaa-ajokisassa kärjessä vajaa 5 min ennen seuraavaa. Saapa nähdä, kyllähän sen pitäisi hyvin riittää, mutta pään sisällähän tapahtuu omituisia asioita. Kisa on vähän pohjoisempana, Skei i Gausdalissa, tunnetussa hiihtokeskuksessa. Maasto siis vaihtuu melkoisesti, tarjolla on kuulemma tunturimaastoa: harvaa koivumetsää ja avoimia soita.

Gjøvik

Skibladner, Gjøvik

Aamupäivällä oli vähän aikaa kierrellä pyörällä Gjøvikissä. Gjøvik on Mjøsan alueen suurin kaupunki, asukkaita 28 000, eli siis isompi kuin Lillehammer ja Hamar.

Olin liikkeellä lauantaiaamupäivällä, jonka luulisi olevan vilkkain päivä kaupungilla. Voi tietysti olla, että ihmiset ovat lomillaan jossain muualla. Ja eihän tämä mikään turistipaikka ole, kyllä Lillehammer vie Mjøsan alueen turistit. Kävelykatu oli lähes autio. Kun istuin kahvilla, sain selville, että Gjøvikissä on Norjan suurin kauppakeskus. Sinne siis. (ei se olekaan Norjan suurin vaan suurin alueella Innland Norge, joka käsittää Opplandin ja Hedmarkin läänit, lääni muuten on norjaksi fylke).

Kyllähän se CC Gjøvik oli iso, mutta ihmisiä oli vähän. Eilen alkuiltapäivästä Lillehammerin Strandtorget oli niin täynnä väkeä kuin sinne vaan mahtuu. Toisaalta, ehkä iso osa siitä porukasta oli ostamassa ruokaa viikonlopuksi hyttelle Sjusjøeniin. Mutta niin tai näin, aika hiljainen paikka tämä Gjøvik kuitenkin on.

Yksi merkittävimmistä nähtävyyksistä on ilman muuta Skibladner-laiva, jonka kotisatama on Gjøvik. Se on maailman vanhin vielä reittiliikenteessä oleva siipirataslaiva. Se kulkee kolmena päivänä viikossa Mjøsan pohjoisosassa eli väliä Gjøvik - Lillehammer - Hamar ja toisena kolmena päivänä eteläosassa väliä Gjøvik - Hamar - Eidsvoll.

Muitakin nähtävyyksiä Gjøvikistä löytyy, lähteenä Byguide Gjøvik. Gjøvik Olympiske Fjellhall on maailman suurin kallion sisään rakennettu halli, jossa on myös katsomotilat. Jäähallissahan oli Lillehammerin kisojen aikana jääkiekkoa ja taitoluistelua. Nykyisin halli on enemmänkin samanlaisessa käytössä kuin Helsingin kisahalli, ei niinkään turistinähtävyytenä. Sinällään oikein hyvä asia, että olypialaisten kisapaikat ovat kaupunkilaisten täydessä käytössä eikä tyhjillään tai pelkkänä turistinähtävyytenä. Gjøvikistä löytyy myös jonkinlainen tiedekeskus.