Matkalla Spiterstulenista Lomin kautta Stryniin löytyy paljon komeita maisemia, vaikka matka ei ole kuin vajaa 150 km. Lähes tien ylimmässä paikassa, keskellä ei mitään, on Grotli, joka syystä tai toisesta on merkitty kaikkiin mahdollisiin karttoihin. Grotlin ja Strynin välillä on komeaa tunturimaisemaa ja pitkiä tunneleita. Lopulta laskeudutaan alas Strynevatnetin rantaan ja ajetaan edelleen Stryneelvan vartta Strynin kylään vuonon rantaan.

Grotli ja tunneliajon peruskurssi

Langevatn lähellä Grotlia, Geirangerin tien risteyksessä

Hjelledalen

Grotli? Onko joku joskus kuullut paikasta nimeltä Grotli? Eikö tunnu tutulta. Kaivapa esille joku vanha, tai miksei vähän uudempikin, karttakirja ja sieltä riittävän suurpiirteinen kartta Norjasta, sellainen, jossa näkyy Oslo, Bergen, Trondheim... Siellähän näkyy Grotli, keskellä ei mitään. Kun se kerran luokitellaan samaan sarjaan Oslon, Bergenin ja Trondheimin kanssa, siellä täytyy olla jotain hyvin erityistä. No, siellä on Grotli Høyfjellshotel, siinä kaikki. Nykyisin ympäristöön on kyllä rakennettu melkoisesti mökkejä. Voi vain arvailla, miksi Grotli on aikanaan merkitty kaikkiin karttoihin.

Hienoa maisemaa tuo Grotlin tienoo kyllä on, olisi se sitten kartassa tai ei. Grotlin kohdalta lähtee vanha tie Stryniin, Gamle Strynefjellveien. Navigaattori tarjoaa aina välillä sitä nopeimmaksi reitiksi, mutkaista soratietä 27 km, kun vaihtoehtona on Rv 15, jossa nopeusrajoitus on 90 ja 80 km/h, matkaa 24 km. Vähän matkaa Grotlista Stryniin päin kääntyy tie Geirangeriin. On siinäkin tie, 25 km tietä lumisesta tunturimaisemasta Geirangerin kylään vuonon pohjukkaan, sen enempää ei voi maisema tuolla matkalla muuttua.

Mutta kyllä maisema muuttuu Stryniinkin päin ajaessa. Kun ajetaan muutaman pitkän tunnelin läpi, maisema ja lämpötila muuttuu kummasti. Tuo Grotlin ja Strynin välinen tie on hyvä pätkä opiskella tunnelissa ajamisen perusteita, sitähän kaikkien suomalaisten täytyy harjoitella, kun uusia tunneleita tulee.

Harjoittelu kannattaa aloittaa Strynsvatnin rannalta Hjelletunnelenista. Se on reilu 2.5 km pitkä, uusi, hyvin valaistu, leveä ja asfaltti hyvässä kunnossa. Peruskurssin jatko-osassa ajetaan kolme pidempää tunnelia, 2.5-4.5 km jokainen. Nämä tunnelit ovat vanhempia, kapeampia, huonommin valaistuja ja asfaltti huonommassa kunnossa. Lisäksi nousua tai laskua on melkoisesti ja mutkiakin löytyy melkoisesti enemmän kuin nykytunneleissa. Ei mitään pahoja, mutta kun rekka tulee vastaan 80 km/h, täytyy vähän keskittyä ajamiseen.

Suorittamalla peruskurssin pärjää melkein silmät kiinni Suomen nykyissä ja tulevissa tunneleissa. Jos kuitenkin haluaa parantaa taitojaan, voi ajaa jatkokurssin. Siinä ajetaan muutama merenalainen tunneli, undersjøiske tunnelen. Aluksi helppo, leveä, samassa tunnelissa kaksi samaan suuntaan menevää kaistaa, valoisa, tunneli Tromsdalenista ja Tromsøn keskustaan salmen ali. Astetta vaikeampi on Nappstraumstunnelen Lofooteilla, siinä mennään jo varsin jyrkästi alas ja ylös, ja tunnelman parantamiseksi tie on syvimmässä kohdassa märkä. Siinä vaiheessa kannattaa muistaa, että ollaan merenpohjan alla. Viimeiseksi ajetaan Andørjan merenalainen tunneli Harstadin lähellä mieluiten sadekelillä. Nousu ja lasku ovat erittäin jyrkkiä, pohjalla on lämmintä vain muutama aste. Sadekelin aiheuttama kosteus ennen tunneliin ajoa ja suuri, nopea lämpötilaero lyövät lasit täysin huuruun ylös ajattaessa. Pohjalla on märkyyden lisäksi sumua.

Jatkokurssin jälkeen suositellaan vapaamuotoista harjoittelua Norjan tunneleissa, helpommissa ja vaikeammissa. Sitten seuraa loppukoe, jonka hyväksytysti suorittanut on sertifioitu tunneliajaja. Loppukokeen voi suorittaa myös ilman kursseja ja harjoittelua, mutta sitä ei missään tapauksessa suositella. Loppukokeen paikka on Fjellendtunnelen Senjalla. Suora, täysin pimeä, erittäin kapea, pari sataa metriä pitkä tunneli, jonka toisessa päässä näkyy pelkkää taivasta, tie lähtee nimittäin heti tunnelin jälkeen jyrkkään alamäkeen. Sen kun ajaa, selviää mistä tahansa tunnelista.

Lämmintä piisaa

Skåla (1848 m) ilta-auringossa, edessä Vesleskåla (1238 m)

Krunebreen ilta-auringossa

Jos oli Spiterstulenissa 1100 metrissä lämmin, niin on täällä Loenissa Nordfjord-vuonon rannallakin. Mittari näyttää vielä illallakin +28 eli on siis kunnon helle (helle on muuten norjaksi høysommervær, yli +30 astetta olisi tropevarme ja yli +20-asteinen yö taas tropenatt). Loen on 11 km päässä Strynistä vuonon rantaa eteenpäin tai taaksepäin, ihan miten haluaa, kumminkin kauempana varsinaisesta merestä.

Maisema telttapaikalta on vaihtunut. Nyt ei näy Store Uradalstindiä, mutta näkyy ihan vieressä Skåla (1848 m) ja vähän toisessa suunnassa Lodalen laakson perällä Jostedalsbreenin yksi laaksojäätikköhaara Krunebreen. Ja jos en ihan väärin muista, kumpikin on nähtävissä iltavalaistuksessa, kun laakson pohjalla on hämärää.