Glittertindillä, Norjan toiseksi korkeimmalla vuorella, aurinko paistoi koko päivän, oli lämmintä ja lähes täysin tyyni. Lunta oli erittäin runsaslumisen talven jäljiltä paljon 1700 metrin yläpuolella. Runsas lumi teki noususta raskaan ja laskeutumisesta helpon. Iltapäivällä lumi suli vauhdilla, ihan niin kuin keväällä, joka paikassa virtasi pieniä ja suurempia puroja.

Glittertind

Polkua Glittertindin juurella

400 m korkea luminen kuru

Kurun yläosa

Lumikenttää kohti huippua

Glittertindiltä etelään

Tänään oli vuorossa Glittertind, Norjan toiseksi korkein vuori, nykykorkeus on 2464 m eli vain 5 m matalampi kuin Galdhøpiggen. Koska Glittertindin huippu on jäätikköä, jotkut laskevat korkeudesta jäätikön paksuuden pois, silloin korkeus on 2452 m. Ennen jäätikkö on ollut muutamaa metriä paksumpi ja korkeus 2472 m. Mutta laskee nykyään siis jäätikön mukaan tai ei, vuori on Norjan toiseksi korkein.

Aamulla paistoi aurinko, tai kestää kyllä hetken ennen kuin se paistaa laakson pohjalle. Ja sehän on pelkästään hyvä asia, ei tule aikaista aamuherätystä vain siksi, että aurinko tekisi teltasta sietämättömän kuuman jo klo 6. Aikaista herätystä ei siis tullut ja pääsin matkaan vasta klo 11, mutta väliäkö sillä, kun on koko päivä aikaa.

Polku Glittertindille on ihan erilainen kuin Galdhøpiggenille. Jälkimmäiselle noustaessa polku alkaa jyrkkänä aivan alusta. Glittertindille taas kuljetaan pitkään hyvin loivaa nousua. Ensimmäisen 7 km matkalla noustaan vain 600 m. Sitten alkaa varsinainen kiipeäminen ja tänään se tapahtui koko matkan lumessa eli siis 1700 metrin yläpuolella oli pelkkää lunta ja sitä oli paljon, jos mahdollista, vieläkin enemmän kuin eilen.

Alkuun noustiin 400 metriä korkea kuru, aivan alun loivemman pätkän jälkeen keskijyrkkyys oli 43 %. Ja siinä oli muutama huomattavasti tuota jyrkempi paikka. Kurun jälkeen alkoi laaja lumikenttä, nousua 400 metriä ja matkaa pari kilometriä. Kävely oli tosi raskasta, maisema ei vaihtunut yhtään, kun ympärillä oli vain tasaisesti nousevaa lumikenttää. Tai no, olihan hienoja vuoristomaisemia, mutta ei niistä jaksa kokonaista tuntia innostua, kun pitäisi jaksaa ylös. Ja sekään maisema ei vaihtunut. Tuli mieleen, että jotain vastaavaa lienee kiipeäminen korkealla Himalajalla, tosin suurena erona se, että reilussa 2000 metrissä on happea vaikka muile jakaa, mutta sitä ei ole jaettu 8000 metriin.

Lopulta se huippu sitten tuli vastaan, noin 5 tunnin tallaamisen jälkeen. Viimeiseen 800 m nousuun kurun juurelta, matkaa 3 km, kului pari tuntia. Maisemat olivat ihan hienot ja sää erityisen hieno. Huipullakaan ei tuullut yhtään, oli lämmin ja aurinko paistoi. Hiki valui koko nousun ajan niin paljon, että edes 30-suojakertoiminen aurinkorasva ei ihan auttanut, tai olisi auttanut, jos ei olisi lähtenyt hien mukana koko ajan pois.

Jos oli nousu tosi raskas, alas oli sitäkin helpompi tulla. Sama 800 m nousu, joka vei 2 tuntia, meni alas tullessa reilussa 40 minuutissa. Alhaalla odotti sellainen keli, kuin voi olettaa vuoristossa olevan keväällä läpimänä päivänä. Lumi suli niin vauhdilla, että kaikissa paikoissa, joissa voi kuvitella veden virtaavan, se virtasi. Lisäksi se virtasi monessa sellaisessa paikassa, jossa sen ei voi kuvitella virtaavan. Jossain kohdassa polkukin oli muuttunut puroksi. Muutamassa joessa vesi oli nossut menomatkan jälkeen. Osassa puroista on vielä lumikansi, muutamassa paikassa päivällä pääsi vielä yli, illalla ei enää.

Paljon sai harrastaa sitä, mitä norjalaiset kutsuvat sanalla steingås eli hyppiä kiveltä kivelle päästäksen joen yli. Yksi joki oli 50 metriä leveä, siinä saikin jonkun aikaa hakea reittiä, kun välillä vastaan tuli leveä, rajusti virtaava uoma. Polku oli merkitty suurinpiirtein joen ylityksen kohdalta eli mitään tarkkaa reittiä ei ollut tarjolla, jokainen hyppeli niin kuin parhaaksi katsoi. Polut täällä on muutenkin merkitty suurin piirtein. Jos merkkaus ja opasteet esim. Wengenissä Sveitsissä saisivat 6 pistettä asteikolla 1-5, täällä voisi tulla 2 pistettä.

Perille lopulta päästiin, aikaa meni kaikkiaan 8 tuntia, josta taukojen osuus oli noin tunti. Eli kunnon täysi työpäivä siitä tuli.