Strynevatnet on erityisen kaunis vuoristojärvi Rv 15 -tien varressa Strynin kylältä itään. Sen pohjoisrannalla, lämpimässä etelärinteessä, on hedelmäpuistaan ja jalkapalloilevista Flon veljeksistä tunnettu Flon kylä. Itse Strynin kylä on edelleen vilkas, vaikka touhu ei nykyisin enää pyörikään entiseen tapaan Strynin kesähiihtokeskuksen ympärillä. Hiihtokeskus toki on edelleen olemassa ja toiminnassa, mutta sen merkitys ei ole enää sama kuin vuosia sitten.

Ruoan hinta
Luvattua juttua ruoan hinnasta Norjassa. Kallistahan sen noin yleisesti on, mutta kyllä halvemmallakin selviää. Perussääntö on, että vihannekset sun muut terveelliset asiat ovat kalliita ja liha sikakallista, siitä voi lähteä. Vastaava hintavertailu on tekeillä, millainen löytyy viime heinäkuun Zermatt-osiosta, siihen tulee mukaan Stryn. Ongelma on tietysti se, että ruoan hinta on viime aikoina noussut huomattavasti, se vaikeuttaa vertailua.

Yksi useimmille tuttu on maidon hinta, Suomessa litran hinta nousi keväällä euroon, täällä se maksaa melkein puolitoista. Leivän hinnassa on isot vaihtelut täällä, halvimmillaan 750-grammaisen leivän saa alle 50 sentillä. Vähän laadukkaammasta leivästä voi vastaavasti joutua maksamaan jopa seitsemän kertaa enemmän.

Omenat ja banaanit maksavat täällä vähän enemmän kuin Suomessa. Suomessa toki löytää reilusti halvempiakin omenoita, kun valitsee sopivan lajikkeen. Täällä taas on kolmenlaisia omenia, jotka kaikki maksavat 2.50 euroa: rød, gull ja grønn eli punaisia, keltaisia ja vihreitä.

Tomaatit ja kurkku ovat tähän aikaan vuodesta halpoja. Täälläkin ne ovat halpoja, mutta vähän eri mittakaavassa. Kurkuilla on täällä aina kappalehinta (per stykke), mikä onkin oikein mukavaa, saa etsiä parhaan kurkun sijasta parhaan ison kurkun, tehtävä on siis astetta mielenkiintoisempi. Hintaa kurkulla on 1.75 e. Tomaatit maksavat hiukan alle neljä euroa per kilo.

Jugurttia täällä myydään pääsiassa puolen litran purkeisssa, samanlaisissa kuin Suomessa 2 dl (on niitä 2 dl purkkeja toki myös, mutta ei juuri litran tölkkejä). Maksavat noin 1.60 e, sillä hinnallahan saa Suomessa usein litran. Jäätelöiden hintahaitari on Suomessa iso, täällä paljon pienempi. Halvimmat maksavat 1.50 e ja kalleimmat 2 e. Niinpä kun täällä ostaa jäätelön, usein ostaa sen isoimman, Diplom-Is:n Vaffelkronan.

Strynsvatn ved Strynevatnet

Strynsvatn Camping

Strynevatnet illalla Strynsvatnin leirintäalueen rannasta

Aurinko meni illalla vuorten taakse klo 20.45

Tie Mindresundesta Flohon Strynevatnetin rantaa

Flo

Hedelmäpuuviljelmiä Flo:ssa

Tänään oli vuorossa siirtymätaival vuoren toiselle puolelle, matkaa linnuntietä vain reilu 3km, mutta kun välissä on 1600 metriä vuorta, tietä pitkin ajettuna matkaa tuli vajaa 30km. Tjugen Camping Loelvan rannalla vaihtui Strynsvatn Campingin Strynevatnetin rannalla. Tuttu paikka tämäkin, kun Tjugenissa oli toinen kerta, Strynsvatnissa taitaa olla jo neljäs.

Järven nimi paikallisella kielellä, nynorskiksi, on Strynevatnet. Jostain syystä leirintäalueen nimi on järven nimi bokmåliksi, Strynsvatn. Jonkun mielestä nynorsk muistuttaa enemmän ruotsia, minusta taas tanskaa.

Päivän ohjelmassa oli teltan ja tavaroiden siirtämisen lisäksi oleilua Strynin kylällä. Stryn ei ole enää se sama kylä, mikä se oli 10-15 vuotta sitten ja aikaisemmin, kun kesähiihtokeskus Strynefjellet Sommerski oli Pohjois-Euroopan ainoa, ja ainoa paikka Euroopassa, jossa pystyi heinäkuussa hiihtämään murtomaata. Nyt on 6 hiihtoputkea (viisi Suomessa ja yksi Ruotsissa), muutama lasketteluhalli, Norjassa ja Alpeilla on liuta kesähiihtokeskuksia. Silloin hiihto ja kesähiihtokeskus näkyi kylässä kaikkialla, laakson leirintäalueilla oli mökkien seinustoilla suksia... Ei ole enää. Kesähiihtokeskus ei näy kylällä mitenkään enkä ole törmännyt kehenkään suksien kanssa. Toki hiihtokeskus on edelleen käytössä, on vaan niin paljon muita paikkoja hiihtämiseen. Tai kun on niin paljon valinnanvaraa, ei mennä mihinkään. Ennen oli erirtyisen hienoa saada kerran hiihtää Strynissä, tai olen kyllä kaksikin kertaa ollut täällä suksien kanssa.

Strynissä on siis pitänyt keksiä jotain muuta. Eikä se vaikeaa ole, luonto ja maisemat, siinä se on. Joku on sanonut, että tämä seutu (Stryn, Loen, Olden) on maisemiltaan ja luonnoltaan kauneinta, mitä tästä maailmasta voi löytää, eikä se arvio kyllä kovin paljon vikaan mene. Väkeä täällä kyllä riittää entiseen malliin, ainoa ero tosiaan on se, että enää homma ei pyöri hiihdon ympärillä.

Iltapäivän ohjelmassa teltan pystytyksen jälkeen oli lyhyt (26 km on lyhyt, kun eilinen oli vajaa 100 km) pyörälenkki Strynevatnetin toiselle puolelle Flon kylään. Sekin oli jäänyt käymättä, vaikka tässä Strynevatnetin rannalla on oleiltu päivä jos toinenkin.

Kuka tietää, mistä kylä nimeltä Flo on tunnettu? No sieltähän ovat kotoisin jalkapalloilevat Flon veljekset. Tore Arne Flo pelasi vuosia Englannin valioliigassa ja Norjan maajoukkueessa sen suuruuden aikoina, silloin kun Brasiliakin hävisi MM-kisoissa. Silloin, kun aina kumisaappaissa kentän laidalla seisonut Egil "Drillo" Olsen oli valmentajana. Silloin, kun kaupasta sai ostaa Diplom-Is:n Drillo-jäätelöä.

Flon kylä on jyrkässä rinteessä ja kylän jalkapallokenttä oli pieni. Tarinan mukaan veljeksistä Jostein aina keskitti ja Tore Arne puski maalin, sitä pojat kuulemma tekivät päivästä toiseen. Niinpä Tore Arne tunnettiinkin loistavana pääpelaajana ja Jostein loistavana keskittäjänä ja vapaapotkujen antajana.

Tie Flohon oli tyypillinen järvenrantatie täällä. Luulisi, että järven rannassa on tasaista, mutta tielläpä olikin yli 150 metriä korkeuseroa. Ja yksi kilometrin pituinen tunneli, onneksi valaistu. Minulla on tunneleita varten pyöräilypaidan taskussa ledivalo, joka on helppo ottaa aina tunneliin mennessä käteen ja laitaa päälle. Käytän vilkkuvaa valoa, vaikka se kaiketi on pyörän valona kielletty niin täällä kuin Norjassakin, mutta ihan varmasti se herättää tunnelissa paremmin vastaantulevan auton huomion. Jos enemmän tunneleita joutuisi ajamaan, olisi syytä olla kunnon kiinteä ledivalo ohjaustangossa ja mieluiten vielä punainen valo takana, vaikka pyörälaukuissa ja pyörässä onkin hyvät heijastimet.

Flo on täynnä erilaisia hedelmäpuita, on ainakin luumua, kirsikkaa ja omenaa. Tiesin, että vastaavanlaisessa paikassa etelärinteellä Hardangerfjordenin rannalla kasvaa paljon hedelmäpuita, mutta niin näköjään kasvaa täälläkin.