Strynistä löytyy kaksi tunnettua Jostedalsbreenin jäätikön jäätikköuloketta Briksdalsbreen ja Kjenndalsbreen. Niistä Oldedalenin perukoilla sijaitseva Briksdalsbreen on se kaikkein tunnetuin, yksi Norjan suosituimmista luontonähtävyyksistä, 300 000 kävijää vuosittain. Kjenndalsbreen taas sijaitsee luonnoltaan erityisen kauniin Lodalenin perällä. Laakso on tunnettu myös kolmesta 1900-luvulla tapahtuneesta, tulva-aallon aiheuttaneesta Ramnefjelletin maanvyörymästä.

Jäätikkökierros

Oldevatnet

Kleivafossen

Kleivafossen, takana Briksdalsbreen

Sateenkaari

Briksdalsbreen

Lovatnet Ramnefjelletin kohdalla

Kjenndalsbreen

Kun kerran aivan Jostedalsbreenin kansallispuiston naapurissa asustetaan, pitäähän nyt ainakin paria jäätikköä käydä katsomassa lähempää. Tai jäätikkö on taas väärä termi, koko Jostedalsbreen on jäätikkö. Miten nyt sitten kääntää "utløparar av breen"... Joka tapauksessa, kyseessä on itse pääjäätiköstä lähtevä uloke, joka ulottuu pitkälle laaksoon. Itse asiassa laaksojäätikkö voisi olla oikea termi sikäli, että varsinkin kylmempinä aikoina ko. ulokkeet ovat peittäneet koko U-muotoisen laakson.

Se terminogiasta. Kulkuväline oli tänään vaihteeksi pyörä. Ensimmäinen kohde oli Briksdalsbreen Oldedalenin yläpäässä, tässä tapauksessa eteläpäässä. Matkaa sinne tuli noin 30 km ensin vuonon rantaa pitkin Oldeniin ja sitten laaksoa pitkin etelään. Taas oli mukava kokemus autoilijoiden suhteen, täällä tosiaan otetaan pyöräilijät huomioon, ei lähdetä ohittamaan kapealla tiellä, jos ei ole näkyvyyttä. Joskus auto tai autoja joutui ajamaan satakin metriä kahtakymppiä perässä.

Oldedalenin tie kulki suuren osan matkaa pitkän Oldevatnet-järven rantaa. Rannat tuntuivat olevan rantasipien (strandsnipe) kansoittamia, niitä oli paljon. Olipa sekaan eksynyt pari meriharakkaakin (tjeld), niitä ei juuri näyttänyt vaivaavan se, että ei oltukaan meren rannassa. Niitä Skålatårnet-jutussa mainittuja rohtosormustinkukkia (Digitalis purpurea, norj. revebjelle) on teiden varsilla ja rannoilla täällä paljon, lieneekö joku lupiinin tapainen tarina sillä (jälkihuomautus: kyllä ne ihan luonnonvaraisia ovat, levinneisyysalue kattaa Länsi-Norjan vuonoalueen). Toisaalta, maitohorsmia on ihan yhtä paljon teiden varsilla ja rannoilla, ja nekin ovat luonnonkukkia. Myös kissankelloja (blåklokke) on paljon, niitä tavallisia, niitä kun on vielä samaan lajiin luettava tunturiversio, joka on selvästi matalavartisempi.

Maasto oli varsin tasaista (lue: samanlaista kuin Etelä-Suomessa, kaikki siis on suhteellista), kunnes järven eteläpään jälkeen tie nousi ensin loivasti ja sitten jyrkemmin 150 metriä. Tien päässä piti siirtyä jalkapatikkaan, itse Briksdalsbreenille oli matkaa 3 km tien päästä. Tuli testattua sekin, että pyöräilykengät eivät ole parhaat mahdolliset kengät kävellä 6 km, jossa on 200 m korkeuseroa.

Kukapa ei olisi nähnyt kuvaa, missä norjalaiset vuonohevoset (fjording) vetävät kärryjä siltaa pitkin kuohuvan vesiputouksen (Kleivafossen) yli ja taustalla näkyy Briksdalsbreen. Ehkä ihan kaikki eivät ole nähneet, mutta joku kumminkin. Kaikki oli niin kuin kuvissa, vain vuonohevoset puutuivat. Kärryt kyllä kulkivat, mutta kauramoottori oli vaihtunut polttomoottoriin, Trollbil oli vaunujen nimi. Useimmat kävelivät 3 km matkan, mutta noilla vaunuilla halukkaat pääsivät lähemmäs niin, että käveltävää jäi vain vajaa kilometri.

Paikka oli kaikkineen hieno. Sen ovat monet muutkin huomanneet, Briksdalsbreeniä käy katsomassa 300 000 ihmistä vuosittain. Se onkin yksi suosituimpia luontokohteita Norjassa. Nytkin paikalla oli monta turistibussia ja paljon autoja, ihmisiä oli siis todella paljon.

Palasin pyörällä samaa reittiä takaisin, käväisin teltalla ja jatkoin Lodalenin laaksoon. Siinäkin laaksossa on pitkä järvi, Lovatnet, jonka rantaa tie kulkee. Lodalen on kuuluisa paitsi kauniista luonnosta, myös kolmesta pahasta 1900-luvulla tapahtuneesta maanvyörystä. Ramnefjellet-vuoresta on vyörynyt kiveä Lovatnet-järveen ja aiheuttanut pahan tulva-aallon. Joka kerta jopa kolmasosa laakson asukkaista on jäänyt tulvan alle.

Laakson perällä on Kjenndalsbreen, samanlainen jäätikköuloke kuin Briksdalsbreen, mutta syystä tai toisesta kävijötä on merkittävästi vähemmän. Siellä käydessä selvisi, että teltalta näkyvä jäätikkö ei olekaan Kjenndalsbreen vaan viereinen Krunebreen.

Tänäänkin oli aurinkoinen ja lämmin sää, tosin taisi olla vaan +24, kun eilen oli +29. Ja vähän tuultakin oli tänään, kaikkiaan siis melkeimpä mukavampi keli liikkua. Illalla ennen kuutta sitten alkoivat yllätäen todella kovat tuulenpuuskat, jotka ovat illan mittaan vähän heikentyneet. €sken alkoi sataa, taas lett regn. Tai taas ja taas, edellisestä on viikko.