Ensimmäisen päivän patikointireittinä oli Norjan kansallispuistojen suosituin reitti Besseggen. Kulkijoita 15 km pitkällä ja reilusti toista kilometriä nousua sisältävällä reitillä on vuosittain noin 40 000. Päivä alkoi laivamatkalla Gjende-järveä pitkin reitin alkupisteeseen Memurubuhun. Matkalla Besseggenin yli Memurubusta takaisin Gjendesheimiin sää vaihtui aamun pilvisestä iltapäivän aurinkoon.

30.6. Besseggen

Gjende-järven itäpään satama Gjendesheimin vieressä

Besseggen ja Veslefjellet, vasemmalla Bessvatnet

Besseggenin jyrkin ja kapein kohta

Vasemmalla Gjende (984 m) ja oikealla Bessvatnet (1373 m)

Gjenden itäosa

Alas VeslefjelletiltŠ Gjenden rantaan Gjendesheimiin

Besseggen on suosituin kaikista Norjan kansallispuistojen reiteistä. Sen kulkee vuosittain 40 000 norjalaista, tai no, oli siellä tänäänkin monia muitakin kuin norjalaisia... Reitti ei ole todellakaan helppo, matkaa kertyy noin 15 km ja nousua pitkälti toista kilometriä. Ei siis ollenkaan sopiva sunnuntain eväsretkelle. Siis suomalaisen mittapuun mukaan. Norjalaisen mittapuun mukaan Besseggen on oikeinkin sopiva søndagstur i fjellet.

Koko yön satoi, sitä samaa lett regn niin kuin illallakin. Illasta tuli mieleen, että pitihän se jalkapallo-ottelu käydä katsomassa, olivat virittäneet oikein kunnon screenin ja liudan kaiuttimia. Tuntui siltä, että pääosa toivoi Espanjan voittavan, paikalla olevat saksalaiset, jos heitä oli, olivat hiljaa. Niin, yöllä satoi, teltan sisällä lett regn kuullostaa joltain muulta, mutta ulos mennessä huomaa, että ei sitä vettä nyt sentään ihan kaatamalla tulekaan.

Päivä alkoi aamupalan jälkeen kolmen kilometrin pyöräilyllä Gjendesheimiin Gjenden rantaan. Sieltä pääsee laivalla, ihan oikealla laivalla, vesibussilla, ei millään veneellä, Memurubuhun ja järven toiseen päähän Gjendebuhun. Ei mitään ihan jokapäiväistä huvia kulkea laivalla 984 m korkeudessa. Oli vielä vähän merenkäyntiäkin, tai tässä tapauksessa kai järvenkäyntiä. Matka Memurubuhun, Besseggenin polun alkuun (tai loppuun jos aloittaa Gjendesheimista) kesti 20 minuuttia.

Itse Besseggen on suunnilleen reitin puolimatkassa. Kahden järven, Gjende ja Bessvatnet, välissä on kapea kannas (suomenkielestä ei aina löydy sopivia sanoja, bandet norjaksi), tai ehkä kannas ei ole oikea sana, kun järvien pintojen korkeusero on 400 m. Itse Besseggen nousee kannakselta ylös noin 250 metriä, koko matka on jyrkkää, loppu erityisesti, ei mitään kävelyä polkua pitkin, sopiva norjankielinen sana olisi klyving, mutta sille ei oikein ole suomennosta (kiipeily on norjaksi klatring, tämä klyving on vähän kevyempi versio siitä, kuitenkin enemmän tai vähemmän sellaista kiipeämistä, missä tarvitaan käsiäkin avuksi). Niin, myöskään sanalle egg ei ole hyvää käännöstä, harjanne kai lähinnä, englannista löytyy parempi sana ridge. Kumminkin, jyrkkää nousua varsin kapealla harjanteella, toisella puolella Gjende 600m ja Bessvatnet 200m alempana.

Sveitsiläisen luokituksen mukaan polku olisi selkeästi Bergwanderweg. Zermattissa oli samanoloinen paikka kiivettäessä HörnlihŸttelle, mutta se oli pitkälti varmistettu kiinteillä köysillä, Besseggen ei.

Maisemat reitillä olivatkin sitten oma lukunsa, ei ihme, että reitti on niin suosittu sen vaikeudesta huolimatta. Maisemia ei tarvitse yhtään hävetä vertailussa Sveitsin Alppien komeimpiin maisemiin.

Kun lopussa laskeutui 740 m polkua alas Gjenden rantaan Veslefjelletiltä (hassu nimi, vesle tarkoittaa nimittäin pientä, kyllä se aika iso silti oli, pieni tosin moniin muihin Jotunheimenin vuoriin verrattuna), kaipasi vähän sitä, kun Sveitsissä sai kävellä ylös ja tulla junalla tai hissillä alas. Aamu oli pilvinen, mutta päivän kuluessa aurinkokin alkoi paistaa.

Navigaattori

E90:n navigaattori oli eilen päällä melkein koko loppumatkan, virheopastuksia tuli vähemmän kuin Ruotsissa, mutta toki Norjassa on teitäkin vähemmän.

Isoin puute värkissä on se, että tietokannassa ei ilmeisesti ole riittävästi erilaisia tieluokituksia. Esim. Fagernesissa se opasti ajamaan pääkadun kautta, hidasteista ja 30 km/h rajoituksesta huolimatta. Vierestä meni E16-tie, mutta kaipa pääkadun kautta oli 100 metriä lyhyempi. Sen se kyllä tietää, että moottoritie on nopea, mutta kaikki muut tiet tuntuvat olevan samanarvoisia.

Samaan asiaan liittyy se, että kaikilla teillä saa hilavitkuttimen mielestä ajaa 50 km/h, oli se sitten pääkatu 30 km/h rajoituksella tai moottoritie. Yksi navigaattorin perusidea, ainakin minusta, on matkaan kuluvan ajan arvioiminen. Perusnavigaattorissa ja webin reittipalveluissa se perustuu nopeusrajoituksiin, parhaissa navigaattoreissa otetaan huomioon todelliset nopeudet ja jopa senhetkinen liikennetilanne.