Strynistä Nordfjordeidiin kulkevaa 55 km pitkää Rv 613 :sta kutsutaan nimellä Panoramavegen. Tie kulkee 100-400 metrin korkeudessa rinteessä Innvikfjorden-vuonon yläpuolella ja maisemat ovat tien nimen mukaisesti komeat. Ajoin tiestä vajaa puolet edestakaisin pyörällä, nousua ja laskua oli paljon ja tie näyttikin olevan suosittu paikallisten maantiepyöräilijöiden harjoitusreitti. Ehkä kaikkein komein näkymä vuonolle oli Nordsidan kirkolta.

Ruokakorin hinta
Nyt on sitten taas uusi ruokakorin hintavertailu kasassa. Tässä on nyt vaan muistettava, että Wengenin ja Levin hinnat ovat vuodelta 2006, Zermattin 2007 ja nyt Strynin 2008. Kyllä niistä jotain käsitystä kuitenkin hintatasosta saa.

Oli yllätys, että tällä korilla Norjan hintataso ei näytäkään niin pahalta, kun ottaa huomioon yleisen hintojen nousun.

Vertailun kaupat:

• Coop Wengen
• K-Market Sirkan kauppa Levi
• Coop Zermatt
• Rema 1000 Stryn

Ruoka
Kun nyt ruoasta puhe on, puhutaan vähän lisää. Tuo ruokakori on rakennettu sellaisista tuotteista, joita Sveitsissä tuli ostettua ja joita aina löytyy eri kaupoista. Ainahan käytäntö muodostuu sen mukaan, mitä on tarjolla ja mitä mikin maksaa.

Päivän ruokalista oli vähän erilainen Sveitsisissä kuin se on täällä. Ero johtuu paitsi valikoimasta, erityisesti siitä, että teltassa ei ole jääkaappia. Ainoa kylmätavara, jonka kanssa pärjää ilman jääkaappia, on kunnon voi, ekte setersmør. Sveitsissä aamupala oli jugurttia, mysliä, kahvia ja leipää (päällä kinkkua, juustoa ja kurkkua). Täällä taas aamupala on puuroa, kahvia ja leipää (päällä voita ja kurkkua). Retkieväät olivat aika samanlaisia Sveitsissä ja täällä eli leipää ja myslipatukoita, täällä lisäksi varalla tuhdimpia energiapatukoita. Suklaa olisi kiva, mutta se sulaa. Sveitsissähän tuli käytyä aina jossain vuoristoravintolassa syömässä keittoa, täällä ei sellaisia ravintoloita ole.

Kummassakin paikassa päivän pääruoka on illalla. Sveitsissä se oli yleensä pastaa tai riisiä ja joko bratwurstia tai sitten lihaa jossain muodossa. Täällä se taas on kuivamuonaa, käytännössä pussipastaa sekä kahvia ja leipää. Ja mehukeittoa niin kauan kuin pusseja riitti, lisää ei ole täältä löytynyt. Illalla myöhemmin vielä hedelmiä ja porkkanoita.

Vaikka välillä olisi mahdollisuus tulla suoraan kaupasta laittamaan ruokaa, ongelma on se, että kylmätavara tai pakasteet ovat aivan järjettömän suurissa pakkauksissa kerrallaan yksin syötäväksi. Eilen tosin löysin pakastettua kasvispyttipannua, ei se kummoisen makuista ollut, mutta annos oli sopivan kokoinen. Kerran ostin 400 g pølse-paketin (pølse on siis norjalainen makkara), mutta siinä oli kyllä tuplasti liikaa syötävää. 400 g paketti oli pienin, mitä kaupasta löytyi.

Panoramavegen

Strynsvatn Camping aamulla, pilvet häviämässä laakson päältä

Innvikfjorden, Nordsida

Innvikfjorden, Dokset-Faleide

Innvikfjorden, Dokset-Faleide

Aamu oli erilainen kuin muut, aurinko ei paistanut. Noin 700 metrissä laakson päällä oli pilvikerros. Vähitellen pilvet olivat kerroksena laakson reunoilla ja keskeltä aurinko jo pääsi paistamaan. Oli niitä aamuja, joina olisi ollut hieno olla vähän korkeammalla, pilvikerroksen yläpuolella. Täällä vaan ei voi juosta ensimmäiselle hissille tai junalle niin kuin Alpeilla, vaan pitäisi kiivetä ylös. Ja sitten olisi jo myöhäistä. Saipahan nukkua yhdeksään ennen kuin teltta lämpeni liikaa.

Kiipeily sai riittää, joten vaihteeksi taas pyörällä liikenteeseen. Kohteena oli Panoramavegen vuonon rantaa Strynistä Nordfjordeidiin, tai ei sitä koko matkaa ollut tarkoitus ajaa vaan osa. Koko väli olisi ollut 55 km suuntaansa.

Alkuun piti ajaa Rv 15 -tietä Stryniin reilu 10 km Strynevatnetin ja Stryneelvan rantoja. Vielä Strynin jälkeenkin piti ajaa 7 km päätietä, jossa liikennettä oli aika paljon. Tiesin, että Panoramavegen kulkee ylempänä rinteessä. Mutta sitä en tiennyt, että se lasketuu välillä melkein vuonon rantaan ja sitten taas ylös. No, norjalainen rantatie, samanlaisia ne näköjään ovat, oli sitten järvi tai meri.

Koska meri on isompi kuin järvi, mäetkin ovat isompia, hieno se on tämäkin logiikka. Ajoin Strynistä 20 km suuntaansa. Mennessä oli kaksi ylämäkeä ja yksi alamäki, palatessa tietysti päinvastoin. Ensin 9 km ja 250 m ylös, sitten 4 km ja 170 m alas, sitten 4 km ja 270 m ylös, loppu olikin sitten vaihtelevaa muutaman kymmenen metrin korkeuseroin. Pienimmälle vaihteelle oli käyttöä. Kun alamäessä pysyi mahdollisimman pystyssä asennossa, vauhti ei noussut paljon yli viidenkympin, maksimi taisi olla 57 km/h, mutta siinä kohdassa saikin ajaa 60 km/h.

Maisemat vuonolle olivat komeat niin kuin Panoramavegeniltä pitääkin olla. Vuono on Nordfjord, mutta sen osilla on myös omat nimensä. Se osa, joka ulottuu Stryniin, on nimeltään Innvikfjorden. Kyliä vuonon rannalla ovat Stryn, Loen, Olden, Innvik ja Utvik.

Pyörällä ajaminen ja valokuvaus sopivat siinä mielessä hyvin yhteen, että kun näkee jotain kuvattavaa, useimmiten pyörällä pystyy pysähtymään sellaisissa paikoissa, missä autolla on vaan ajettava eteenpäin. Toki on sellaisiakin kohtia, mihin edes pyörän kanssa ei ole syytä pysähtyä. Toisaalta, pyöräillessä kuvaaminen on kuitenkin paljon hankalampaa kuin kävellessä, jolloin kamera on koko ajan kaulassa. Kun pyörällä pitää pysähtyä, avata pyörälaukku, ottaa kamera siellä olevasta kameralaukusta, ja sama toisin päin kun kuva on otettu, joskus kuva vain jää ottamatta.