Mayrhofen - Edelhütte - Ahorn

Ahornweg: Mayrhofen - Alpenrose

Etelänarnikki (Arnica montana)

Pilvien yläpuolella

Polku sumuisessa rinteessä kohti...

...kirkasta auringonpaistetta

Kirkonkellot ovat saaneet kilpailijan. Aamulla mustarastas lauloi parvekkeen kaiteella. Mukavampi sitä on kuunnella kuin kirkonkelloja. Taivas oli täysin pilvetön, mutta jo kahdeksan maissa alkoi kerääntyä pilviä laakson reunamille.

Säätiedotuksessa oli ennustettu iltapäiväksi 'Gewitter und Hagelwetter'. Sen takia suunnitelmaa piti muuttaa eilen illalla sellaiseksi, että pääsee pois ja sisään, jos se ukkosmyrsky rakeiden kera tulee. Kerran on tuollainen kohdalle osunut Sveitsissä, onneksi oli silloin lenkki jo tehty ja hissin yläasemalle matkaa 200 m. Mielellään sellaisessa kelissä ei ole ulkona, vuorilla varsinkaan. Ohjelmassa oli lähteä kiipeämään suoraan kylältä kohti Ahornbahnin yläasemaa, mutta jos keli ei mene pahaksi, kiertää vielä Edelhütten kautta.

Aamu oli taas tosi lämmin, varmaan ainakin +20, kun lähdin liikkeelle hiukan ennen yhdeksää. Ensimmäinen kilometri oli kävelyä kylän läpi, toinen jyrkkää ylämäkeä kylän reunalla. Sitten alkoi varsinainen ylämäki. Ensimmäisen 700 metrin matkalla oli nousua 400 metriä eli nousuprosentti peräti 57%. Polku tietysti kiemurteli ylöspäin, mutta ei se loivaa ollut silti polullakaan. Koko matka oli komeaa kuusikkoa. Ikinä en täällä lakkaa ihmettelemästä, miten niin suuret kuuset voivat kasvaa niin jyrkässä rinteessä. Kun aurinko ei paistanut jyrkkään itärinteeseen, kuusikkoon varsinkaan, ei ollut ihan niin kuuma. Noin 1200 metrissä kuusikossa loikki gemssi. Yleensähän, tai yleensä ja yleensä, tämä oli reissun ensimmäinen ja viimeinen gemssi, niitä näkee muualla kuin metsässä, mutta kyllähän noilla kuusikkorinteillä aikamoisen ketterä kiipeilijä saa olla.

Laskin ajankuluksi, kuinka monta askelta tarvitaan 100 metrin nousemiseen. Tulos oli 640 askelta. Se tarkoittaa sitä, että jokainen askel osuu maahan keskimäärin 15,6 cm ylempänä kuin edellinen. Tuota voi hyvin verrata portaiden kiipeämiseen. Kun päivän lenkillä nousua kertyi 1770 m, se tarkoittaisi 11 328 portaan kapuamista. Olisi siinä porras poikineen kiivettävänä.

Maisema muuttui ensimmäisen kerran kuusikosta aukeaksi (Gasthof) Alpenrosen kohdalla, noin 1400 metrissä eli nousua oli siinä vaiheessa kertynyt jo lähemmäs 800 metriä. Ilmeisesti paikalla on joskus tehty iso avohakkuu, eikä puuta sitten ole enää saatu kasvamaan. Metsätön jyrkkä rinne on aina altis sekä maanvyörymille että lumivyöryille. Lehmille se näytti kelpaavan hyvin laitumeksi. Sitten palattiin taas takaisin kuusikkoon. Kohdalle osui harvinainen valkoinen partakello, yleensä ne ovat sinisiä tai violetteja.

Maisema taas muuttui Ahornachalmissa, laidunniittyjä oli paljon. Ja touhu muuttui näillä kohdin aitajuoksuksi, kun sähköpaimenen lankaa oli viritelty sinne ja tänne. Ja kun niistä ei tiedä, missä on virta päällä ja missä ei, kokeilemaankaan ei viitsi ruveta. Kertaalleen myös eksyin väärälle polulle, kun ei reittimerkintöjä tahtonut nähdä. Tarkalla kartanluvulla siitä selvittiin. On siis keksitty uusi laji: aitasuunnistus...

Sää muuttui kovin vaihtelevaksi Ahornachalmin, 1575 m, jälkeen. Välillä paistoi aurinko, välillä pilvet nousivat laaksosta hirmuisella vauhdilla ylöspäin eli välillä oltiin pilvessä ja sumussa. Välillä taas tuli varsin raikkaita sadekuuroja. Istuin 2100 metrissä pitkään kivellä ihmettelemässä maisemaa. Välillä näki alas laaksoon, välillä ei. Pääosin pilvet olivat alempana, joten paljon vuorenhuippuja näkyi pilvien yläpuolella. Kuvasin kännykällä viiden minuutin videopätkän, kun pilvet taas kerran nousivat laaksosta ja peittivät kaiken. Saada istua kivellä katselemassa jotain tuollaista!

Loppumatkalla reitin korkeimmalle kohdalle Am Glatzerin solaan, 2264 m, näkyvyys oli noin 10 metriä. Kun pääsin solaan, aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Muutos tapahtui noin 10 metrin matkalla. Pilvet siis pysyivät harjanteen toisella puolella, toisessa laaksossa. Vaikea kuvitella, että mitään tuollaista voi olla, ikään kuin kulkisi sakeassa sumussa, avaisi oven ja toisella puolella olisikin kirkas auringonpaiste. Se ovi vain puuttui.

Kävelin siis kirkkaassa auringonpaisteessa Edelhüttelle kahville ja apfelstrudelille (kermavaahdon kanssa tällä kertaa). Hyvää oli.

Kun matka jatkui kohti Ahornbahnin yläasemaa, pilvet taas nousivat laaksosta. Loppumatka menikin sitten taas pilvessä ja sumussa, ilman sadetta.

Alhaalla kylässä oli klo 15.30 pilvistä, lämpötila +24. Heti kun aurinko paistaa, on lämpimämpi. Ei tullut Gewitter und Hagelwetter. Illalla klo 20.30 taivas on pääosin pilvetön ja lämmintä on vielä +23.

Siinä olivat tämän reissun patikoinnit. Saldona 170 km, nousua 12,3 km eli nousuprosentti 7,2 % (tai 79 000 porrasta). Laskua kertyi 8,4 km eli vähän vähemmän kuin nousua, hissillä kun pääsee alas. Toisaalta, esim. Zermattissa hissillä tai junalla pääsi melkein aina alas, joten kävely oli hyvin suurelta osin ylämäkeä. Mutta alamäellä on siis merkitystä, koettakaapa vain laskeutua 53 700 porrasta, ei se niin helppoa ole. Aikaa meni kävelyyn (ja kerran juoksuun) 43 tuntia ilman taukoja, tauot mukaan laskettuna aikaa kului 55 tuntia.

Pilvet nousevat laaksosta -video (MPEG-4)

Hinnoista

Top 5 Polut: 1. Zillergrund

Top 5 Maisemat: 1. Kapelle

Top 5 Kulkuneuvot: 1. Penkenbahn

Perinteistä ruokakorin hintavertailua ei tällä kertaa tule, koska asuin hotellissa ja ruokakauppaa ei sillä tavalla tullut käytettyä.

Ravintoloissa vuorilla (Gasthof, Gasthaus, Alpengasthof, Haus, Bergrestaurant) keitto maksaa 3,50-5,50 e, mineraalivesi 1,70-2,50 e, kahvi 2,20-2,30 e, apfelsrtudel vaniljakastikkeella tai kermavaahdolla 3,50-5,00 e, pullat ja kakut tms. 2,00-3,00 e.

Top 5
Wengenin reissusta alkaen olen yrittänyt kasata top 5 -listaa poluista, maisemista sun muista. Tässä tulee taas muutama tämän reissun osalta.

Maisemien osalta lista voisi olla hyvinkin erilainen, jos joka päivä olisi ollut tasaveroinen keli perinteisen maisemien katselun kannalta. Varmasti Rastkogel olisi ollut listalla, jos sieltä jotain olisi näkynyt. Ja toisaalta, viimeisen päivän pilvien ja auringon vuorottelua en laske maisemaksi, vaikka se olikin paljon hienompi, kuin useimmat perinteiset maisemat.

Kulkuneuvot ovat kovin hissipainotteisia, kun junia ei ollut kuin yksi ja täpötäysiä busseja ei oikein osaa listalle ottaa. Perusteluja kullekin listalle voi yrittää kaivella itse teksteistä.

Polut

1. Bärenbad - Hohenau - Heiliges Geistjöchl - Stausee Zillergründl
2. Vorderlanersbach - Rastkogel - Penken
3. Schlegeis - Olpererhütte - Friesenberghaus - Schlegeis
4. Spieljoch - Kapelle - Kellerjoch - Gartalm - Spieljoch
5. Mayrhofen - Alpenrose - Ahornacalm - Edelhütte - Ahornbahn bergstation

1. Kapelle, Kellerjoch (2344 m)
2. Olpererhütte (2388 m)
3. Heiliges Geistjöchl, Zillergrund (2658 m)
4. Ahorn (2000 m)
5. Wanglspize (2428 m)

1. Penkenbahn
2. Zillertalbahn
3. Hintertuxer Gletscherbahn
4. Ahornbahn
5. 3SL Penken

Reittitiedot

Ahornachalm

Reitti

Mayrhofen - Alpenrose (reitti 42)

 

Alpenrose - Ahornachalm (reitti 43A)

 

Ahornachalm - Edelhütte Ð Ahornbahn Bergstation (reitti 514)

 

Matka: 14 km

 

Alin / ylin / nousu / lasku: 633 m / 2238 m / 1770 m / 400 m

 

Aika: 4:35 h / 6:00 h

 

Julkiset: Ahornbahn

Reitti Google Maps -kartalla
Punaisella merkitty reitti ei ole tarkka.
 

Suurempi karttaikkuna