Vorderlanersbach - Vogelaue - Lämmerbichl - Schneetal - Wanglalm - Penken

Nousua Schneetalista Wanglalmiin (kuvattu kirkkaampana päivänä)

Manskikkeja Wanglalmin lähellä (kuvattu kirkkaampana päivänä)

Niistä kirkonkelloista. Tiedä mikä tänä aamuna oli, kun klo 7 tavanomaisen 3+7 soiton lisäksi tuli käsittämätön sarja 24+29+29 soittoa, eikä ihan hiljaa. Silti ehdin nukahtaa vielä sopivasti ennen kuin kello, tai kukko, kännykkä siis, herätti. Kunnon sadetta, ylhäällä ei kaapeli-tv:n kuvan perusteella näy mitään. Sadetta luvassa koko päiväksi, lämpötila ylhäällä +8.

Kun ei vielä ollut lepopäivän aika, päätinpä sitten lähteä juoksemaan pitkää lenkkiä. Alkuun klo 9.30 Hintertuxin bussilla Vorderlanersbachiin, sieltä lenkki alkoi 1250 metristä. Ensimmäisen vartin kävelin, nousu Germaisiin oli sen verran jyrkkää, oli muuten oikein asfalttitietä. Sitten alkoi soratie ja nousu loiveni eli juoksu alkoi. Tai eipä se kovin lennokasta juoksua ollut, reppukin tuntui alkuun hankalalta, mutta vauhtia oli silti enemmän kuin kävellessä.

Välillä oli kilometrin verran alamäkeäkin. Tuli vastaan tuttu paikka, Vogelaue, tähän laskettiin talvella pitkä, loiva, kapea ja mutkainen lasku Rastkogelin rinteiltä siirryttäessä Eggalmin rinteille. Vogelauessa on talvella ravintola ja sieltä lähtee Eggalm Nord -tuolihissi.

Vogelauesta, 1480 m, juoksin ja välillä vähän kävelinkin ylös Lämmerbichliin, 1880 m, samaa tietä, jota rinne tuli talvella alas. Muistui yhdessä kohdassa avoimella niityllä mieleen viimeinen laskupäivä toissa talvena, näkyvyys lumisateessa oli todella huono, ja niityllä ei tahtonut millään nähdä, minne rinne jatkui. Nyt näkyvyys ei ollut sen parempi, mutta ylöspäin mennessä tie kyllä sentään näkyi hyvin.

Lämmerbichlistä alkoi vaihteeksi pitkä alamäki, laskua lähes 300 metriä. Se oli kartan mukaan tietä, todellisuudessa mutaista laidunpolkua ja kapeaa, kivikkoista polkua, jossa paikoin virtasi vesi purona alaspäin. Joskus aina pääsee unohtumaan, että Suomessa tehdään maailman parhaat kartat. Täällä sen aina muistaa, kun kartta täsmää vaan vähän sinne päin.

Reitin kovin nousu alkoi Schneetalista, 1610 m, ja päättyi viiden kilometrin jälkeen 520 metriä ylempänä Wanglalmissa, 2130 m. Reitti oli samaa, mistä pyöräilijät tulivat eilen alas Zillertal Bike Challengessa. Mielummin juoksin ylös kuin olisin pelän... ajanut pyörällä alas. Ylempänä oli paha liikenneruuhka, jota ei voinut millään kiertää. Kymmenkunta mansikkia piti torikokousta keskellä tietä. Ei siinä auttanut kuin yrittää pujotella niiden välistä eteenpäin. Mansikkeja oli ylhäällä matkalla Penkenjochiin todella paljon tien varressa, enemmän kuin sata kaikkiaan. Kaikki tuntuivat ihmettelevän sumun keskeltä esiin tulevaa juoksijaa. Eikä ihme.

Viimeiset kilometrit Penkenjochista Penkenbahnin yläasemalle olivat alamäkeä hyvällä tiellä. Aivan lopussa sade lakkasi ja lenkin päätteeksi syödyn keittolounaan jälkeen selkeni sen verran, että näkyi vähän jotain muutakin kuin harmaata. Matkaa kertyi 22 km, nousua 1300 m ja aikaa kului 3:05 tuntia.

Reittitiedot

Reitti

Vorderlanersbach - Germais - Vogelaue (reitti 21 ja 33)

 

Vogelaue - Lämmerbichl (reitti 51)

 

Lämmerbichl - Schneetal (reitti 53 ja 61)

 

Schneetal - Wanglalm - Penkenjoch (reitti 59 ja 57, maastopyöräreitti 422)

 

Penkenjoch - Penkenbahn Bergstation (reitti 23)

 

Matka: 22 km

 

Alin / ylin / nousu / lasku: 1250 m / 2128 m / 1300 m / 750 m

 

Aika: 3:05 h (juoksu)

 

Julkiset: Bussi Mayrhofen -Tux-Lanersbach - Hintertux (linja 4104), Penkenbahn

Reitti Google Maps -kartalla
 

Suurempi karttaikkuna