Schlegeis Stausee

Schlegeisin pato

Schlegeis Stausee

Alppiruusuja Olpererhütten polun varrella

Yllätys yllätys, aamu ei alkanutkaan kirkonkellojen soitosta klo 7. Kirkon puoleinen ikkuna oli kiinni illan ukkosen ja sateen jäljiltä, se kai sitten esti äänen kuulumisen. Tai sitten soittaja oli vapaalla tai nukkunut pommiin...

Tällä kertaa päivä alkoi täpötäydessä bussissa matkustaen. Klo 9.30 lähti lopulta kaksi täpötäyttä bussia kohti Ginzlingiä ja Schlegeis Stauseeta. Bussimatkalla oli monta mielenkiintoista kohtaa.

Ensimmäinen oli yksisuuntainen, kolme kilometriä pitkä tunneli, leveyttä oli sen verran, että ehkä vaivoin puoli metriä jäi tilaa kummallakin puolella bussia. Se toimi niin, että kummastakin päästä sai mennä vuoronperään autoja liikennevalojen perusteella, sama systeemi kuin joskus asfalttitöiden aikana. Entäs jos joku auto olisi törmännyt kapeassa tunnelissa seinään... Ja tämä tunneli on siinä samassa maailmassa, jossa Turun uuden moottoritien tunneleissa ei edelleenkään saa ajaa kuin 80km/h turvajärjestelmien puutteiden takia. No, olihan tässä Harpfnerwand-tunnelissa edes sentään jonkinlaiset valot.

Toinen erikoinen paikka oli Schlegeisalpenstrassen alku Breitlahnerissa, samalla tietullipaikka. Myös bussimatkustajien piti muuten maksaa tietulli, se oli kolme euroa meno-paluu. Niin, myös tuolla kohdalla päästettiin muutaman kilometrin yksisuuntaiselle tielle autoja valo-ohjauksella. Matkalla oli serpentiiniä ja tunneleita. Paluumatkalla muuten bussikuski pyyhkäisi vauhdilla punaisia päin, eikä mitään vanhoja punaisia. Ei selvinnyt, mikä juttu se oikein oli, mutta ei tullut ketään vastaan. Onneksi.

Matkaa Schlegeis Stauseelle on Mayrhofenista 23 km, mutta matka kestää tunnin. Tie kulkee ensin Zemmtalissa eli yhdessä suurista Zillertalin sivulaaksoista. Jossain vaiheessa laakso muuttuu ensin Zemmgrundiksi ja sitten Zamsertaliksi. Näillä laaksoilla on vielä iso liuta omia sivulaaksoja, mm. Floitengrund ja Gunggl. Itse Schlegeis Stausee, tekojärvi siis, jos ei tullut vielä mainittua, on laaksossa nimeltä Schlegeisgrund. Siinäpä annos Zillertalin maantiedettä.

Schlegeis Stausee on Zillertalin suurin tekojärvi. Se on 4 km pitkä ja pinta-ala on 2,1 neliökilometriä, vettä siinä on 127 miljoonaa kuutiometriä ja sähköä saadaan vuodessa 330 milj. kWh. Pato on 131 m korkea ja 725 m leveä, betonia on tarvittu melkein miljoona kuutiometriä. Pato on rakennettu vuonna 1971. On siinä ollut insinööreillä laskemista ja suunnittelemista, että tuollainen pato on saatu aikaiseksi. Pato jos murtuisi ja se 0.1 kuutiokilometriä vettä pääsisi laaksoon... Kuulemma ennen tekojärvien rakentamista Zillertalissa oli säännöllisesti pahoja tulvia, kun joet tulvivat yli.

Schlegeis - Olpererhütte - Friesenberghaus - Schlegeis

Olpererhütte

Schlegeisgrund ja Schlegeiskees

Gefrorene Wand (3270 m)

Friesenberghaus, taustalla Hoher Riffler (3231 m)

Suuren tekojärven, Schlegeis Stauseen, näkeminen oli vain oheisnähtävyys päivän retkellä. Schlegeisistä käsin pääsee hienoille alppipoluille, jotka kulkevat Zillertalin alppien luonnonpuistossa (saks. Hochebirgs Naturpark Zillertaler Alpen) eli hisseistä ja rinteistä ei ole tietoakaan.

Ensimmäinen etappi oli jyrkkä nousu järveltä, 1782 m, Olpererhüttelle, 2388 m. Alku oli metsää, mutta äkkiä oltiin taas alppiruusujen keskellä, niitä on valtavasti joka puolella ja kaikki parhaassa kukassa.

Seuraava pari tuntia kului kivikkoisessa, ja osin lumisessa, rinteessä matkalla kohti Friesenberghausia. Maisema oli hieno, alhaalla näkyi koko ajan järvi, sen takana Schlegeiskees-jäätikkö (Kees on paikallinen nimitys jäätikölle, saks. Gletscher) ja useita yli 3000-metrisiä vuoria. Toisella puolella näkyi Gefrorene Wand, 3270 m, sama vuori, jossa on Hintertuxin ylin hissiasema. Edessä taas näkyi Hoher Riffler, 3231 m. Vuoret olivat uuden lumen peitossa.

Ennen Friesenberghausia, 2477 m, alkoi puolisen tuntia kestänyt lumisade. Ja aika kylmääkin oli, kun lunta kerran satoi, heinäkuussa. Lunta oli 2600 metrissä useita senttejä maassa, uutta lunta siis, vanhaa oli paikoin paljon enemmän.

Viimeinen vajaa pari tuntia alas Friesenberghausilta kului taas suurelta osin alppiruusujen seassa. Alempana tosin oli yllättävänkin rehevää metsää.

Alppiruusualueella oli kaksi lehmää kapealla polulla. Mietin vähän aikaa, miten niistä pääsisi ohi, kun jyrkähkössä rinteessä ei noin vain hypätä polun sivuun. Mansikit hyppäsivät noin vain polun sivuun alppiruusupuskaan. Vähän matkan päässä oli kolmas mansikki. Katseltiin toisiamme metrin etäisyydeltä jonkin aikaa, mutta kumpikaan ei väistänyt. Yritin vielä kovasti neuvotella asiasta, mutta mansikki ei ilmeisesti ymmärtänyt suomea ollenkaan. Niinpä sitten jouduin hyppäämään polulta alppiruusupuskaan. Oli yllättävän hankalaa kulkea ammun pituuden verran alppiruusupuskassa, kun ei yhtään nähnyt jyrkässä rinteessä mihin astui.

Päivään osui lumisateen lisäksi aurinkoa, pilvistä, tuulta, tyyntä, vesisadetta, ukkonen vaan puuttui tänään. Mayrhofenissa oli illalla oikein mukava kesäkeli.

Reittitiedot

Reitti

Schlegeis Stausee - Olpererhütte (reitti 502)

 

Olpererhütte - Friesenberghaus (reitti 526)

 

Friesenberghaus - Schlegeis Stausee (reitti 532)

 

Matka: 13 km

 

Alin / ylin / nousu / lasku: 1800 m / 2600 m / 910 m / 910 m

 

Aika: 4:40 h / 5:15 h

 

Julkiset: Bussi Mayrhofen - Ginzling - Schlegeis Stausee (linja 4102)

Reitti Google Maps -kartalla
 

Suurempi karttaikkuna