Bärenbad - Hohenau - Heiliges Geistjöchl - Stausee Zillergründl
|
| Stausee Zillergründl
|
|
| Varjolilja (Lilium martagon)
|
|
| Alppimehitähti (Sempervivum montanum)
|
|
| Alppikylmänkukka (Pulsatilla alpina)
|
|
| Mansikki & co.
|
|
| Heiliges Geistjöchl
|
Päivän retken kohteena oli siis itäisin Zillertalin sivulaaksoista eli Zillergrund. Lähdin jo klo 8.30 bussilla, jotta ei liikaa tarvitsisi laskea, että varmasti ehtii viimeisellä bussilla takaisin Mayrhofeniin. Reittikään ei ollut vielä tarkasti suunniteltu.
Zillergrundissa ei ole kyliä ollenkaan ja asutusta muutenkin hyvin vähän, laakso on talvella niin altis lumivyöryille, että siellä ei silloin ole kovin terveellistä kuluttaa aikaansa.
Jäin bussista Bärenbadissa 1450 metrissä, 400 metriä Stausee Zillergründlin (tekojärven) padon alapuolella. Heti pääsi siis aamun avaukseksi kiipeämään jyrkkään ylämäkeen, matkaa padolle ei ollut pitkälti, mutta melkein tunti siinä aikaa vierähti.
Padolta matka jatkui järven rantaa kulkevaa soratietä kohti Hohenaualmia järven yläpäässä. Ai niin, alussa mentiin muutaman sadan metrin mittaisen tunnelin läpi. Autoliikennettä padolta eteenpäin ei enää ollut, eikä Bärenbadin ja padon, aikataulussa Zillergrund Staumauer, välillä saanut ajaa kuin bussi. Parkkipaikka autoilijoille oli Bärenbadissa. Aikataulussa ei kerrota, että välillä Bärenbad Š Zillergrund Staumauer Zillertal Card ei kelpaa, väli maksaa 2,50 e suuntaansa tai 4,00 e meno-paluu. Se kerrotaan bussissa saksaksi, samoin Bärenbadin ja Zillergrund Staumauerin pysäkeillä. Välin Mayrhofen Š Bärenbad tietulli on 1,00 e per matkustaja meno-paluu, muuten pääsee Zillertal Cardilla.
Järvenranta osoittautui varsin hienoksi kukkien kannalta. Vaihteeksi ei ollut alppiruusuja. Sen sijaan jokapaikan kukka metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) kasvoi runsaana. On se vaan ihme kukka, sama kasvi kasvaa Norjan, Sveitsin ja Itävallan vuorilla ja sitten ihan erilaisissa paikoissa vaikkapa Suomessa. Alppiruusun ja metsäkurjenpolven lisäksi täällä kasvaa paljon nurmikohokkia (Silene vulgaris). Partakelloja (Campanula barbata) oli varsin paljon.
Muita tällä reissulla uusia, mutta ennestään kyllä tuttuja kukkia löytyi järvenrannasta ja ylempää laaksosta varsin paljon. Mieleen jäi ainakin komea alppikylmänkukka (Pulsatilla alpina), se joka kukkimisen jälkeen muistuttaa Viiviä (Viivi ja Wagner). Nytkin suuri osa kasveista on jo kukkinut. Yksi kaikkein hienoimmista kukista alppimehitähti(Sempervivum montanum) kasvoi pienellä alueella järven yläpäässä. Myös ensimmäiset täällä nähdyt varjolilja (Lilium martagon), Lotus alpinus (maite sp.), alppikannusruoho (Linaria alpina) ja muutama kullero (Trollius europaeus) osuivat kohdalle.
Ei päivää ilman lehmiä. Menomatkalla Hohenaualmin lehmät väistivät kaikki polulta, ja helppo oli alppiniityllä väistääkin. Paluumatkalla taas mansikki & co. seisoivat suurena joukkona ja tuijottivat. Niitä oli niin paljon, että en edes yrittänyt neuvotella vaan tein kierroksen ympäri. Bussilla kohti Mayrhofenia tullessa bussi joutui pysähtymään useaksi minuutiksi, kun iso joukko lehmiä tallusti tietä pitkin laitumelta iltalypsylle navettaan.
Zillergrundin yläosa, järven yläpäästä eteenpäin, on nimeltään Zillergründl. Laakso oli alkuun aika loivaa, kulkemista vaikeutti jonkin verran kivikko. 2200 metrin jälkeen rinne jyrkkeni ja välillä joutui kulkemaan lumikenttien yli. Viimeinen nousu Heiliges Geistjöchliin, hankala nimi taitaa olla hankala myös paikallisille, koska siitä löytyy useita eri kirjoitustapoja, olikin sitten todella jyrkkää lumirinnettä. Sola siis on Itävallan ja Italian rajalla, siksi sillä on myös italiankielinen nimi Forcella di Campo. Solan toisella puolella tosin alkaa Etelä-Tirol (saks. Süd-Tirol), jossa puhtaan saksaa. Silti myös solan takana oleva laakso on nimeltään joko Ahrntal (saks.) tai Valle Aurina (ital.).
Alaspäin pääsikin sitten helpolla ja vauhdilla lumirinteitä pitkin, paluumatkaan järven rantaan Hohenauhun meni aikaa tunti vähemmän kuin ylöspäin.
Matkan varrella näkyi ja kuului taas murmeleita, kuvaamaan en ole niitä vielä päässyt. Ja näkyipä jossain myös sepelrastas, ensimmäinen tällä reissulla.
Välillä paistoi aurinko, välillä oli pilvistä, sadetta vasta illalla. Aika viileää.
Tekojärvistä insinööreille ja muille
| | Zillergrundin pato
| 
| | Zillertalin vesivoimasysteemi
|
Vähän jatkoa eiliselle alueen tekojärvistä, insinöörit ja muut kiinnostuneet voivat jatkaa lukemista, muut saavat odottaa huomiseen.
Tämä Stausee Zillergründlin pato on 186 m korkea ja 505 m leveä. Betonia on tähän saatu kulumaan 1,4 miljoonaa kuutiometriä. Vettä siinä on 87 miljoonaa kuutiometriä eli se on noin kolmanneksen pienempi kuin Schlegeis Stausee.
Zillertalin alueella on viisi tekojärveä: Schlegeis, Stillup, Zillergründl, Durlassboden ja Gmünd. Niistä vesi johdetaan pitkiä kalliotunneleita pitkin itse voimalaitoksille. Esim. Schlegeisin vesi tulee Rosshagin voimalaitokselle lähes 700 metriä alempana. Zillergründlin vesi tulee 4,2-metristä putkea pitikin kalliotunnelissa Häuslingiin 800 metriä alemmas. Stillupin vesi tulee Mayrhofenin voimalaitokselle.
Eikä siinä vielä kaikki, Schlegeis, Stillup ja Zillergründl on yhdistetty toisiinsa ja toistensa voimalaitoksiin pumppuasemien ja tunneleiden verkostolla. Vesivoimaa alueella pystytään tuottamaan suurimmalla yhteenlasketulla teholla koko Itävallassa. Turbiinien yhteenlaskettu teho on miljoona kilowattia ja pumppuasemien teho 600 000 kW.
Reittitiedot
- Reitti
- Bärenbad - Zillergrund Staumauer (reitti 02)
-
- Zillergrund Staumauer - Heiliges Geistjöchl - Zillergrund Staumauer (reitti 517)
-
- Matka: 21 km
-
- Alin / ylin / nousu / lasku: 1450 m / 2658 m / 1400 m / 1000 m
-
- Aika: 5:45 h / 6:55 h
-
- Julkiset: Bussi Mayrhofen - Zillergrund (linja 8323)
Reitti Google Maps -kartalla
Punaisella viivalla merkitty reitti ei ole tarkka.
Suurempi karttaikkuna
|
| | | |
