Vorderlanersbach - Rastkogel - Penken

Vorderlanersbach ja Tuxertalin laakso

Silene excapa

Tunturikohokki (Silene acaulis)

Jääleinikki (Ranunculus glacialis)

Rastkogelin länsiharjanne

Apfelstrudel oli loppu, korvikkeena Apfelkuchen (Christas Skialm, Penkenjoch)

Penkenbahn Astegger Tal -laakson yläpuolella

Aamulla paistoi aurinko ja oli heti lämmintä, lämmin päivä oli luvassa. Lähdin klo 8.30 Hintertuxin, yllätys yllätys, täpötäydessä bussissa Vorderlanersbachiin, vain seisomapaikkoja oli tarjolla postin pysäkillä, joka on ensimmäinen aseman jälkeen. No, matka kesti vain 25 minuuttia.

Klo 9 lähdin kävelemään Vorderlanersbachista alkuun varsin jyrkästi nousevaa asfalttitietä. Ei ollut yhtään viileää, päinvastoin. Hiirihaukka istuskeli kesäisin pois käytöstä olevan Rastkogelbahnin vaijerin päällä. Kissa juoksi tien yli, oli syytä juostakin, kun hiirihaukka tähystää lähistöllä.

Koko Tuxertalin laakso näkyi hienosti, kuten myös laakson yläpäässä oleva Hintertuxer Gletscher. Varmasti moni Hintertuxin bussissa oleva oli menossa maisemia katsomaan Gefrorene Wandin näköalatasanteelle Hintertuxin hissin yläasemalle 3250 metriin. Hyvä näkyvyys varmasti oli niillä, jotka menivät suoraan sinne.

Lähellä Rastkogelbahnin hissilinjaa kuusikossa kiemurteleva polku oli surkeasti merkitty, tai sitä ei ollut merkitty ollenkaan tieltä lähdön jälkeen. Niinpä hukkasin sen kertaalleen ja kiipesin kuusikossa ylöspäin kartan perusteella sinne päin, missä polun piti olla. Ja kyllähän se taas löytyi.

Ylempänä oltiin heinätöissä. Täällä on välillä viikate tarpeen, kun rinne voi olla niin jyrkkä, että edes työnnettävällä koneella ei pysty heinää leikkaamaan. Isojen haravien kanssa sitä sitten kootaan kasoihin.

Tuulihaukka lenteli yläpuolella. Kommunikointi mansikkien kanssa alkaa jollain tavalla sujua. Ne jo kiltisti väistävät. Jotain kuitenkin meni pieleen, kun kolme mansikkia lähti seuraamaan, tulivat perässä lähemmäs kilometrin.

Nousu oli kohtuullisen loivaa aina 2400 metriin saakka. Siitä oli jyrkkä nousu Nurpensjochiin 2525 metriin, Rastkogelin länsiharjanteelle. Loppumatka olikin sitten paikoin varsin kapeaa harjannetta, paikoin jyrkkää kapuamista suurten kivenlohkareiden välissä.

Kun tarpeeksi ylös kiipeää, johan rupesi jääleinikkejäkin (Ranunculus glacialis) löytymään. Ja keksin, että se mitä olen välillä luullut tunturikohokiksi (Silene acaulis), onkin S. exscapa. Kun kasvoivat melkein vierekkäin, ne oli helppo erottaa ja tunnistaa.

Rastkogelin huipulla, 2762 m, oli enemmänkin porukkaa, mm. isompi sveitsiläinen ryhmä. Näkyvyys oli kehno. Jo puoli yhdentoista aikoihin totesin, että vuorenhuippujen ympärille alkaa kerääntyä pilviä. Hirveästi ei siis maisemia tarvinnut tänään(kään) huipulta siis katsella.

Kiipesin Rastkogelille myös neljä vuotta sitten, silloin näkyvyys oli vielä huonompi. Tulee mieleen surullisen kuuluisa Galdhøpiggen Norjassa, viisi kertaa siellä on oltu ja kolmesti päästy huipulle, ikinä ei maisemia ole tarvinnut katsella.

Rastkogel on suosittu kohde, se ei ole hirveän vaikea, mutta ei kuitenkaan ihan helppokaan ja retkestä tulee aina varsin pitkä. Sinne voi kiivetä neljästä suunnasta, Vorderlanersbachista, mistä minä tulin, Penkenin suunnasta, johon minä menin alas, Rastkogelhütteltä ja Weidener Hütteltä. Loppunousu on aina joko länsi- tai kaakkoisharjannetta. Yhden useamman päivän vaelluksen yksi päiväetappi kulkee Rastkogelhütteltä Rastkogelin yli Weidener Hüttelle. Myös 1000 km pitkä Der Zentralalpenveg (reitti 02) menee saman väli Rastkogelin yli. Tämä pitkä reitti alkaa Hainburgista Tonavan varrelta päättyy Feldkirchiin Vorarlbergissa aivan Sveitsin rajalla.

Matka jatkui alas kaakkoisharjannetta, joka oli selvästi leveämpi kuin länsiharjanne ja hyvinkin helppo kulkea. Pilvet jäivät peittämään korkeinta huippua ja jo Grindlschartessa, 2590 m, paistoi aurinko kirkkaasti. Ylhäälläkin tarkeni hyvin shortseissa ja alaspäin tullessa alkoi taas olla kuuma.

Ihmettelin jo ensimmäisenä päivänä alempana rinteessä, Lämmerbichlin ravintolan yläpuolella olevaa valtavaa maanrakennustyömaata. Arvelin, että rakentavat tekojärveä lumetusta varten, siihen viittasi myös ylempänä olevat isot vesiputkipinot ja monta kaivinkonetta niitä maahan kaivamassa. Nyt se varmistui, juuri siitä on kysymys, pitäisi olla valmis talveen 2010-11 mennessä.

Täällähän laajat Rastkogelin rinteet ovat olleet ainoat, jossa ei ole lumetusta. Alue on paitsi mukava laskea, myös reitti Penkenin ja Eggalmin välillä, huonona lumitalvena alueiden välillä ei ole voinut ollenkaan liikkua. Isot rahat touhussa liikkuvat, hissiliput ja rinneravintolatoiminta tuovat paljon rahaa, mutta jotta asiakkaat tulevat juuri Zillertaliin, rinteissä täytyy olla lunta. Valtava projekti tämäkin, rakentaa kokonainen tekojärvi ja upottaa kilometreittäin vesiputkea maahan. Mutta täällähän on jo perinteitä vähän isompienkin tekojärvien ja vesiputkien rakentamisesta.

Penkenjochissa Christa's Skialm houkutteli kahville terassille, 2095 m korkeudessa. Lämpömittari näytti +25. Kahvin jälkeen matkaa ei ollutkaan enää kuin puoli tuntia 3SL Penken -tuolihissille. Hissi on vanhaa mallia eli tuolit ovat koko ajan vaijerissa kiinni, niinpä vauhti on melko hidas, jotta kyytiin ja pois pääsee. Mikäs sen mukavampaa, kuin saada istua tuolihississä lämpimässä auringon paisteessa sopivan ilmavirran viilentäessä mukavasti oloa.

Loppumatka alas tulikin sitten Penkenbahn-gondolilla. Penkenbahn ei ole ihan tavallinen hissi. Yleensä gondolihisseissä on aika tiuhaan pylväitä eli monesti kun maasto välillä vähän laskee, myös hissi menee alaspäin. Penkenbahn alkaa kylän pääkadun varrelta, noin 650 metristä. Ensimmäinen pylväs on 1200 metrissä, gondolit kulkevat noin 150 metriä laakson reunassa kulkevan Ziller-joen yläpuolella. Seuraava pylväs on 1700 metrissä. Tällä välillä gondolit kulkevat lähes 200 metriä Astegger Tal -laakson yläpuolella. Eli korkealla mennään monessakin kohdassa. Sellainen on Penkenbahn.

Kylällä lämpömittari näytti klo 16.30 varjossa +30.6.

Reittitiedot

Reitti

Vorderlanersbach - Lämmerbichl (reitti 53)

 

Lämmerbichl - Rastkogel (reitti 53, 318)

 

Rastkogel - Grindlscharte (reitti 51)

 

Grindlscharte - Wanglspize Ð Penkenjoch (reitti 57)

 

Penkenjoch - Penkenalm (reitti 23)

 

Matka: 19 km

 

Alin / ylin / nousu / lasku: 1250 m / 2762 m / 1700 m / 950 m

 

Aika: 5:15 h / 6:30 h

 

Julkiset: Bussi Mayrhofen -Tux-Lanersbach - Hintertux (linja 4104), Penkenbahn, 3SL Penken

Rastkogel 14.7.2009	Rastkogel 6.6.2005

Reitti Google Maps -kartalla
 

Suurempi karttaikkuna