Toiseksi parhaaksi valittu polku kulkee osan matkasta Hinteres Lauterbrunnentalin luonnonsuojelualueella. Reitti on hyvin vaihteleva ja maisemiltaan todella kaunis. Myös kukkia, lintuja ja muita eläimiä löytyy. Oikeastaan ainoa ero on, että tämä reitti on kuljettava omilla jaloilla alusta loppuun eli hissejä ei alueella ole. Reitti on kaikkiaan varsin raskas ja pitkä, se on itse asiassa pitkälti sama reitti, joka on luonnonsuojelualueen merkitty kahden päivän vaellusreitti, mutta kyllä sen päivässäkin kulkee.

Vuohi, Gimmelwald

Polku alkaa Gimmelwaldin hissiasemalta. Gimmelwald on Schilthornbahnin ensimmäinen väliasema, sijaitsee siis korkeudeltaan Lauterbrunnentalin pohjalla olevan Stechelbergin ja Mürrenin välillä. Gimmelwaldin hissiaseman korkeus on 1363m eli on vajaa sata metriä Wengeniä korkeammalla. Gimmelwald on kaunis kylä, kuten kaikki muutkin kylät Jungfraun alueella. Kapeiden katujen varrella on todella hienoja alppitaloja ja niiden välissä laiduntaa paikoin vuohia. Yksi paikallinen vuohi taisi odottaa kuvauspalkkiota, mutta eipä tullut taaskaan annettua mitään, vaikka repussa olisi kyllä ollut leipää. Tai oliskohan sille maistunut Balisto-myslipatukat...

Sefinental

Postikorttimaisema, Im Tal, Sefinental

Reitin ja aamun aluksi oli mukava kulkea loivaa alamäkeä hyvää tietä pitkin Gimmelwaldista alas Sefinentaliin. Laskua kertyi reilu sata metriä polkujen risteykseen Sefinentalissa, paikassa, joka kuuluu niihin, joiden nimen keksimisessä on pitänyt käyttää suurta mielikuvitusta: Im Tal. Mutta maisema laaksoa ylöspäin yli kolmituhatmetrisille vuorille (korkein Gspaltenhorn 3436m) aamuauringossa pilvetöntä taivasta vasten on yksi niistä, joka ei ihan heti unohdu. Tuo maisema ei ihan mahtunut listalle Top 5 Maisemat, mutta ei ollut kaukana siltä.

Laakson pohjalla kulkee Sefinen Lütschine -joki, yksi Brienzerseehen laskevan suuren Lütschine-joen haaroista. Lütschine-joessa virtaa suuri osa koko Jungfrau - Aletsch - Bietschhorn -alueen pohjoispuoliskon vesistä.

Pähkinähakkeja Busenalpissa

Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes), Busenalp

Heti Sefinen Lütschinen ylityksen jälkeen alkoi jyrkkä nousu kohti Busenalpia Busenwald-nimisen metsän läpi. Nousu oli tasaisen jyrkkää koko ajan, mutta ihan mukava kulkea, kun löysi sopivan rauhallisen tahdin. Sellainen nousu, jossa vähänkin liian kovalla vauhdilla saa hyydytettyä itsensä aivan täysin.

Busenalpissa, joka ei sekään ollut maisemiltaan todellakaan ruma, rupesin kuuntelemaan outoa ääntä, jota kuului monesta suunnasta. Ihan kuin joku olisi avannut nopeasti vanhan, narisevan oven täysin auki. Yksi äänen aiheuttaja näytti istuvan männyn latvassa. Äkkiä reppu selästä ja kiikari esiin. Sehän oli pähkinähakki. Oli aikaa vaihtaa telezoomi kameraankin. Hakkeja oli kaikkiaan neljä, jokainen istui oman mäntynsä latvassa ja huusi, ei sitä hyvällä tahdollakaan voi kutsua lauluksi. Kovasti huusivat, en tiedä mitä, kun en ymmärrä paikallista kieltä. Lintukirja kertoo, että paikalliset hakit ovat eri alalajia kuin siperialaiset hakit, jotka monesti syksyisin vaeltavat Suomeenkin syömään sembramännyn käpyjä. Mutta hakki mikä hakki.

Hinteres Lauterbrunnental

Kapea polku jyrkässä rinteessä, Obersteinberg

Oberhornsee, 2065m

Hinteres Lauterbrunnental

Busenalpin jälkeen polku jatkui kapeana jyrkässä rinteessä kohti Obersteinberg-hotellia, jossa on myös reitin ensimmäinen mahdollisuus syödä ja juoda jotain muuta kuin omia eväitä. Kapealta, mutta helppokulkuiselta polulta on komeat maisemat alas laaksoon ja vastakkaiselle rinteelle. Obersteinbergin jälkeen polku kulkee alppiniittyjen halki Tschingel Lütschine -joelle ja sen yli. Juuri ennen jokea alkaa Hinteres Lauterbrunnentalin luonnonsuojelualue, joka on perustettu vuonna 1960. Alue kuluu myös UNESCO Weltnaturerbe Jungfrau - Aletsch - Bietschhorn -alueeseen (eli UNESCON maailmanperintöluontokohde). Luonnonsuojelualueella saa liikkua vain merkityillä poluilla.

Polku nousee kolmisensataa metriä ylös pienen lammen, Oberhornseen rantaan. Paikka on todella kaunis. Ja vesi on todella kylmää jopa kesäterässä olevan avantouimarin kahlailuun. Jotenkin Oberhornseen lähistön maastosta tulee mieleen Hardangerviddan tunturiylänkö Norjassa, tosin laajempi ympäristö ei sitten oikein enää täsmää. Lähimaasto kuitenkin muodostuu pienistä ja vähän isommista kumpareista, joiden välissä on pieniä soita. Paikoin on isoja kivenlohkareita ja vuolaasti virtaavia puroja. Oberhonseelta eteenpäin mennessä maasto muuttuu kivisemmäksi ja välillä on vähän isompiakin jokia, jäätiköitä näkyy ylempänä, hienoja reunamoreeneja, nämäkin maisemat tuovat mieleen Viddan.

Lopulta lähdetään alaspäin kohti laakson pohjaa. Polku mutkittelee alaspäin välillä varsin jyrkästi halki alppiniittyjen ja laitumien. On vuohia, lehmiä ja erehdyttävästi gemssejä muistuttavia elukoita kellot kaulassa. Sanomattakin on selvää, että vuohilla ja lehmillä on kellot kaulassa. Schwandin tienoilta näkee varsin hyvin koko Hinteres Lauterbrunnentalin alueen.

Alas Stechelbergiin

Tschingel Lütschine

Alamäki vaan jatkuu ja jatkuu alaspäin. Vaikka kohta kolme viikkoa patikointia Alpeilla on totuttanut lihaksia ja niveliä ylä- ja alamäkiin, pitkä päivämatka ja suuret korkeuserot alkavat jo tuntua polvissa. Lopulta polku tulee Tschingel Lütschinen ylittävälle sillalle, jonka jälkeen alamäki vähän loivenee. Joki on sama, joka on jo ylitetty satoja metrejä ylempänä Obersteinbergin ja Oberhornseen välillä. Virta on tähänkin aikaan vuodesta mahtava, millainen se onkaan silloin, kuin lumet ovat sulamassa...

Reitin toinen mahdollinen taukopaikka on Hotel Trachsellauenen, josta on enää reilun puolen tunnin kävelymatka loivaa alamäkeä jokivarressa. Näillä tienoilla polvi tekee hetkeksi totaalilakon pariinkin kertaan, mutta vähän ajan päästä kävely taas sujuu normaalisti. Alhaalla Stechelbergin kylässä, 910m, lämpömittari näyttää peräti +30. Pitkän lenkin jälkeen tuntuu tosi hyvältä istua penkille odottamaan bussia, ei juuri haittaa, vaikka on kuuma.