Jungfraun alueella on suurten korkeuserojen takia monipuolinen kasvimaailma. Lisäksi monin paikoin kalkkiperäinen maaperä tekee kasvillisuudesta rehevämpää kuin se muuten vastaavalla korkeudella olisi.

Alppiruusut

Ruostealppiruusu (Rhododendron ferrugineum), Kleine Scheidegg (2200m)

Karva-alppiruusu (Rhododendron hirsutum), Grosse Scheidegg (2000m)

Alppiruusut ovat kaikkein näkyvimpiä kukkia vuorten rinteillä kukkimisaikanaan kesä-heinäkuussa. Paitsi huomiota herättävä punainen väri, alppiruusujen näkyvyyttä lisää niiden esiintyminen laajoina kasvustoina. Paikoin koko rinne tuntuu olevan punainen.

Alppiruusuja esiintyy kahta lajia: ruostealppiruusu (Rhododendron ferrugineum) ja karva-alppiruusu (Rhododendron hirsutum). Lajit oppii erottomaan helposti toisistaan lehtien perusteella. Ruostealppiruusun lehti on sileä, karva-alppiruusun karvainen nimensäkin mukaisesti.

Kotoisista puutarhoistakin tuttu alppiruusu on suopursun (Rhododendron tomentosum) läheinen sukulainen. Alppiruusut kasvavat 1600-2800 metrin korkeudessa sekä mäntymetsävyöhykkeellä että ylempänä alppiniityillä. Jungfraun alueella runsaimmat alppiruusukasvustot löytyvät 1800-2200 metrin väliltä.

Katkerot

Katkero sp. (Gentiana bavarica), Männlichen (2200m)

Alppikatkero (Gentiana acaulis), Ritxengrätli, Grindelwald (2350m)

Punaisina laajoina kasvustoina kukkivia alppiruusuja on mahdoton olla huomaamatta. Paljon pienempiä, sinikukkaisia katkeroitakaan (Gentiana) on hyvin vaikea ohittaa sen jälkeen, kun ne kerran on huomannut. Niiden kauniit, lajista riippuen sinisen eri sävyissä kukkivat kukat ovat uskomattoman kauniita. Useimpien katkeroiden sininen värisävy on niin erikoinen, että ne näyttävät jopa luonnottomilta, tuntuu siltä, että sen värisiä kukkia ei voi olla olemassakaan. Tosin ihan kaikki katkerot eivät ole sinisiä.

Katkeroiden kukat ovat tyypillisesti suppilomaisia. Niitä esiintyy kaikkein eniten 1500-3000 metrin korkeudessa, mutta lajista riipuen esiintymisalue on 300-3500 metriä eli niitä voi olla käytännössä melkein missä tahansa jäätiköiden alapuolella. Koska eri lajeja on paljon ja niitä kasvaa erilaisissa ympäristöissä, jonkin lajin kukkivan katkeron voi löytää koko kesän, huhtikuusta syyskuuhun.

Kukat alppimaisemassa

Vuohenjuuri sp. (Doronicum grandiflorum), Tschuggen, Männlichen (2300m)

Villakko sp. (Senecio doronicum), Oberer Grindelwaldgletscher (2100m)

Kun on paljon kauniita kukkia, kauniita maisemia ja aurinko paistaa hyvin korkealta, syntyy valaistus ja ympäristö, jossa kukat näyttävät vieläkin kauniimmilta kuin vaikkapa puutarhassa. Melkein aina kun katsoo kukkia, näkee samassa näkökentässä lumihuippuisia vuoria ja jopa jäätiköitä. Hävinneekö nuo kukkaniityt vuorten ja jäätiköiden keskeltä ikinä mielestä... Eipä juuri haittaa, vaikka ei häviäisikään.

Myös kasvien kuvaaminen komeassa alppimaisemassa on helppoa. Tarvitsee vaan etsiä sopivasti muista erillään oleva kukka tai pieni kasvusto, jonka taustalle saa näkymään jossain suunnassa vuoria ja jäätiköitä. Kameraan kiinni laajakulma, jolla voi tarkentaa riittävän lähelle ja sitten vaan maahan polvilleen tai jopa makaamaan ja kuvaamaan. Korkelta paistava aurinko hoitaa valaistuksen kuntoon.

Kukkia suurina mättäinä

Tunturikohokki (Silene acaulis), Wischbääch, Grindelwald (2100m)

Rikko sp. (Saxifraga seguieri), Wart, Grindelwald (2700m)

Mitä korkeammalle vuoristossa mennään, sitä pienempiä yksittäiset kukat ovat. Pienet kukat kasvavat usein laajoina, matalina mättäinä. Mitä lähempää yksittäisiä kukkia katsoo, sitä hienompia rakenteita ja värejä niistä löytää. Näyttääkin siltä, että mitä lyhyempi kasvukausi kukalla on eli mitä korkeammalla se kasvaa, sitä huomiota herättävämmän näköisiä ne ovat. Niiden on houkuteltava hyönteisiä pölyttämään niitä, sivuseikka niiden kannalta on ohi kulkevien kasvikuvaajien houkuttelu.

Kukkien pieni koko ja mätäsmäinen kasvutapa helpottaa niitä selviämään varsin kovissa olosuhteissa. Kokonainen mätäs kukkia kestää pieniä vyöryjä ja muita pieniä mullistuksia aina paljon paremmin kuin yksittäinen kukka.

Mätäsmäisenä kasvavista alppikukista löytyy monia tuttujakin kasveja, ainakin Lapista niitä saattaa löytää. Yksi tällainen, ainakin käsivarren Lapissakin kasvava laji on tunturikohokki (Silene acaulis). Samoja kasveja saatetaan kasvattaa myös puutarhoissa ns. kivikkokasveina.

Karujen paikkojen kukkia

Alppimehitähti (Sempervivum montanum), Tschuggen, Männlichen (2300m)

Rikkataskuruoho (Thlaspi rotundifolium), Wart, Grindelwald (2700m)

Kukkia kasvaa kaikkialla jäätikkövyöhykkeen alapuolella. Niin karua paikkaa ei tunnu löytyvänkään, ettei siellä kasvaisi kukkaa. Kiven pinnassa ei tarvitse olla juuri milliä paksumpaa kerrosta maata, niin johan siinä kasvaa mätäs kukkia. Näiden kukkien on pitänyt sopeutua varsin erilaiseen elinympäristöön kuin rehevämmän alppiniityn kukan, mutta toisaalta kilpailuakaan ei juuri ole.