Minkälainen on paras polku alueella, jota mainostetaan maailman kauneimmaksi? Sellaisen polun täytyy olla monipuolinen ja vaihteleva kulkea, täytyy olla helppoa kuljettavaa ja myös vaativampaa reittiä, ja maisemien täytyy olla todella hienoja. Täytyy löytyä paljon erilaisia kukkia, eläimiä, lintuja... Ja matkan varrella täytyy olla useampi ravintola sellaisille, jotka niitä kaipaavat.

Schilttal

Nämä vaatimukset täyttävä polku löytyy Lauterbrunnentalin länsipuolelta Mürrenin alueelta. Polku alkaa Mürrenin kylän hissiasemalta ja päättyy Schilthornin huipulle, 2970 metrin korkeuteen, jossa on kuuluisa Piz Gloria -ravintola, tuttu Bond-elokuvasta "On Her Majesty's Secret Service". Reitin ylimääräisenä boonuksena Schilthornilta pääse takaisin Mürreniin kabiinihissillä.

Alppiniittyjä

Aitoukonhattu (Aconitum napellus), Schilttal

Aivan reitin aluksi kuljetaan hetki Mürrenin kylän kapeita katuja vanhojen, komeiden alppitalojen keskellä. Sen jälkeen noustaan kohtuullisen jyrkästi metsikköjen ja niittyjen läpi Suppenalpiin, jossa on jo ensimmäinen ravintola tarjolla janoisille ja nälkäisille. Suppenalpin jälkeen nousu loivenee selvästi ja lyhyen metsäpätkän jälkeen alkavat Schilttalin alppiniityt erilaisine kukkineen. Alppinittyillä kasvaa pieniä ja isoja kukkia, sinisiä, punaisia, keltaisia, oransseja, violetteja ja valkoisia kukkia, erimuotoisia kukkia, suomalaiselle kovin tutun oloisia kukkia ja hyvin erikoisen näköisiä kukkia. Mielikuvitus ei riittäisi kehittelemään kaikkea sitä, mitä alppiniityllä voi nähdä. Schilttalin niityillä on myös jonkin verran lehmiä. Ja jotta nälkä ja jano ei pääsisi yllättämään, jos eväät ovat jäänet tekemättä tai tauko Suppenalpissa on jäänyt väliin, tarjolla on taas ravintola Schiltalpissa.

Schiltalpin jälkeen ylitetään siltaa pitkin Schiltbach, ei mikään ihan pieni puro, mutta ei mikään jokikaan. Puron jälkeen noustaan jyrkästi Unterer Waseneggille, alkumatkan korkeimmalle kohdalle 2155 metriin. Nousu kuljetaan kaseikossa, jos käytetään suomalaisille suunnistajille tuttua termiä. Eli rinteessä kasvaa jos jonkinmoista rehua aivan riittävästi, toki kukiksi luokiteltaviakin kasevja löytyy runsaasti seasta.

Lehmälaitumia

Sefinen

Koko matka Waseneggistä Rotstockhüttelle on lehmälaitumia ja lehmiä on paljon. Ja kauniisti sanottuna, myös sitä mikä syntyy, kun ruoka on lehmän mahassa tai mahoissa tehnyt tehtävänsä. Enkä tarkoita nyt maitoa... Alueen mansikit vaikuttavat uteliailta, mutta väistävät kuitenkin kiltisti polun sivuun. Vaikka toisaalta, miksi niiden pitäisi väistää, nehän niityllä asustavat, minä olen vieraana. Vieraillehan tietysti usein ollaan kohteliaita. Kun mansikeista ja niiden jätöksistä on selvitty, tarjolla on jo kolmas ravintola, Rotstockhütte, jonne minäkin poikkean ensimmäiselle tauolle. Syön tuoretta, vielä lämmintä aprikoosipiirakkaa. Kaikkea muutakin on tarjolla ja paikassa on tarjolla myös majoitusta.

Nousu Schilthornille

Kukkia Schilthornilla, 2900m

Schilthornin luoteisharjanne, 2900m

Varsinainen nousu Schilthornille alkaa jonkin matkaa Rotstockhütten jälkeen. Polku nousee varsin jyrkästi 600 metriä, paikoin louhikossakin, ylös Rote Härd -nimiseen paikkaan 2683 metrin korkeuteen. Schilthornin paikoin varsin kapea luoteisharjanne alkaa Rote Härdistä. Maasto on kauttaaltaan karua kivikkoa, mutta silti erilaisia kukkia kasvaa kivenkoloissa, jopa kiven päällä, jossa saattuu olemaan jokunen milli kasvualustaa.

Huippuharjanne on osiltaan vain reilun metrin levyinen, rinne putoaa toiselle puolelle 500m ja toiselle 800m. Turvallisuussyistä polulle on tehty erilaisia varmistuksia, tyypillisesti sivulla kulkee muovipäällysteinen vaijeri, mutta paikoin on jouduttu käyttämään jopa terästikkaita kaikkein jyrkimmissä nousupaikoissa. Tällä reitillä ei parane juurikaan olla korkeanpaikan kammoa, muuten voi kulkeminen olla aika tuskallista ja vaikeaa.

Piz Gloria, Schilthorn, 2970m

Piz Gloria -ravintola Schilthornin huipulla, kuvattu kaakkoisharjanteelta

Kabiinihissi, Schilthornbahn, on valmistunut vuonna 1967 ja heti sen jälkeen on alkanut ravintolan rakentaminen huipulle. Neliosainen Schilthornbahn alkaa alhaalta Stechelbergistä Lauterbrunnental-laakson pohjalta 860 metrin korkeudessa. Se kulkee Gimmelwaldin kautta Mürreniin ja edelleen Birgin kautta Schilthornille. Korkeuseroa tulee siis kaikkiaan 2100 metriä. Jokaisella välillä kulkee oma kabiininsa eli koko matkan kulkevalle tulee kolme vaihtoa.

Päivän vaellus on mukava päättää syömällä jotain hyvää pyörivässä Piz Gloriassa. Ei ihan halpa paikka, mutta ei ole ihan tavanomainen muutenkaan. Eikä siellä mitään kiskuriahintojakaan pidetä, kun ei vielä ole mikään itsepalveluravintola. Iso jäätelöannos maksoi 9.60 CHF (6.10 EUR). Ja hyvää oli, kuten arvata saattaa. Ja jäätelöannokseen jälkeen on aika paljon mukavampi mennä alas hissillä kuin tallata kävellen ne 2100 metriä...