Polku Glecksteinhüttelle Oberer Grindelwaldgletscher -jäätikön reunaa poikkeaa selkeästi kaikista muista poluista, joita Jungfraun alueella kuljin. Puolet matkasta polku kulkee kapeaa hyllyä jyrkällä rinteellä, monin paikoin polulta voi ihan oikeasti tippua, jos ottaa pahan harha-askeleen, vaikka pahimmissa paikoissa onkin varmistuksena ja tukena muovipäällysteistä vaijeria. Tälle polulle ei kuitenkaan kannata lähteä reissun ensimmäisinä päivinä, pitää olla varma, että askel osuu aina haluttuun paikkaan. Polku on kuitenkin hieno, jäätikkö näkyy lähellä melkein koko matkan ja taustalla yli nelituhatmetrisiä vuoria.

Keltaukonhattu (Aconitum vulparia), Im undren-Loichbiel

Polku alkaa Grindelwald - Grosse Scheidegg -bussireitin varresta. Pysäkki, jolla on jäätävä pois, on nimeltään "Abzweigung Gleckstein". Toinen vaihtoehto on jäädä pois jo alempana Hotel Wetterhornin kohdalla, pysäkki "Oberer Gletscher", sieltä on vähän pidempi matka ja vähän enemmän nousua. Polku Abzweigung Glecksteinistä on ensimmäisten satojen metrien matkalla varsin tasaista ja helppoa, kulkee sekä alppiniityllä että metsässä. Hienoja kukkia on paljon. Heti polun alussa on mm. komeita keltaukonhattuja (Aconitum vulparia). Se ja sen sukulainen, aitoukonhattu (Aconitum napellus), ovat varsin yleisiä kasveja Jungfraun alueella, molemmat isoja ja komeita.

Jos ensimmäiset sadat metrit polusta ovat helppoja, koko loppumatka ei todellakaan sitä ole. Alppiniittypätkän jälkeen polku nousee korkealle kallioseinämälle ja kulkee loivasti ylöspäin kapeaa hyllyä pitkin, ei parane juuri olla korkeanpaikankammoa.

Kapealla hyllyllä

Polkua kapealla hyllyllä

Kuten oheisesta kuvasta hyvin näkee, hyllyllä kulkeva polku ei ollut leveä ja rinne sekä ylös että alas oli jyrkkä. Sitä oli kuitenkin suhteellisen helppo kulkea, toki piti keskittyä ja katsoa mihin astuu. Maisemien katselua oli parempi harrastaa pysähtymällä hetkeksi. Oli mukavan viileä kulkea, kun polku oli varjossa. Jossain vähän loivemmassa kohdassa onnistuin bongaamaan yhteensä kolme edelweissia eli euroopanalppitähteä viralliselta nimeltään (Leontopodium alpinum). Olivat ensimmäiset ja viimeiset koko reissulla.

Suihkun kautta jäätikkömaisemaan

Luonnonsuihku, taatusti raikasta vettä

Villakko sp. (Senecio doronicum)

Edelweiss-paikan jälkeen polku kulki vähän helpommassa sorarinteessä jopa hiukan alaspäin. Sen pätkän lopuksi tuli varsinainen yllätys, polku siirtyi taas kulkemaan kapeaa kalliohyllyä ja sen puolivälissä se kulki pienen vesiputouksen läpi. Aika äkkiä selvisi, että paikkaa ei voi ohittaa sen enempää ylhäältä kuin alhaaltakaan. Ja putouksen läpi ei voi juosta, hylly oli vain alle puoli metriä leveä, teki mutkan juuri putouksen kohdalla ja vielä boonuksena vietti aavistuksen verran alaspäin. Hyvin siinä ehti kastua ja vesi oli kylmää, kuten arvata saattaa silloin, kun vesi tulee jäätiköltä. Positiivisesti ajatellen se oli virkistävän raikas suihku.

Suihkun jälkeen polku alkoi mutkitella varsin jyrkästi ylöspäin, edelleen paikoin hyvinkin kapeita hyllyjä pitkin. Välillä sai ihailla mahtavan hienoja jäätikkömaisemia, edessä ja välillä myös sivulla alhaalla sai ihmetellä Oberer Grindelwaldgletscherin jäävirtaa ja -putouksia.

Kukkia karussa kasvuympäristössä

Tähkämunkki sp. (Phyteuma hemisphaericum)

Kultarikko (Saxifraga aizoides)

Vuorilla saa aina ihmetellä sitä, miten karuissa paikoissa voi kasvaa jotain. Ja usein kaikkein karuimmissa paikoissa kasvavat kukat saattavat olla hyvinkin värikkäitä ja sisältävät paljon pieniä yksityiskohtia, oikeastaan ainoa ero alempana kasvaviin kukkiin on usein koko eli karummilla paikoilla kasvaa pienempiä kukkia.

Karujen paikkojen kukat saavat kestää monenlaisia sääolosuhteita. Vyöryistäkin ne selviävät, jos ei samana kesänä niin seuraavana. Viereisellä jäätiköllä oli sattunut suuri kivivyöry viikoa aiemmin, Eigerin rinteeltä oli vyörynyt alas Unterer Grindelwaldgletscher-jäätikölle peräti kaksi miljoonaa kuutiometriä kiveä. Vain kaksi ja puoli vuorokautta sen jälkeen, kun patikoin Glecksteinhüttelle, tapahtui aivan hütten alapuolelle sunnuntainvastaisena yönä kovan raekuuron aiheuttama vyöry. Polku pyyhkiytyi pois pitkältä matkalta ja hüttellä yöpyneet 57 vaeltajaa piti kuljettaa helikopterilla pois.

Glecksteinhütte 2317m

Glecksteinhütte 2317m

Oberer Grindelwaldgletscher

Rankan nousun jälkeen oli mukava istua Glecksteinhütten terassilla ja syödä eväsleipiä. Hütteltä olisi toki saanut ostaa syötävää ja juotavaa, mutta osassa terassia oli salittua syödä myös omia eväitä. Maisemia kelpasi katsella. Edessä näkyi Oberer Grindelwaldgletscher -jäätikkö, joka ulottuu alhaalta laaksosta 3300m korkeuteen. Sen takana näkyy kaksi yli 4000m korkeaa vuorta, Schreckhorn ja Lauteraarhorn. Kuvassa oikeanpuoleinen vuori on Schreckhorn (4078m) ja vasen Lauteraarhorn (4042m). Niiden takana näkymättömissä, viitisen kilometriä kauempana on koko Jungfrau - Aletsch - Bietschhorn -alueen korkein huippu Finsteraarhorn (4274m), joka on 116 metriä korkeampi kuin Wengenistäkin näkyvä Jungfrau (4158m).

Käytännössä nämä kaikki ovat vain numeroita, mittasuhteet ovat niin käsittämättömän suuret, ettei niitä oikein ymmärrä. Pystysuunnassa jo kilometri on mielettömän korkea, puhumattakaan Eigerin pohjoisseinämästä, joka on kaksi kilometria korkea tai korkeusero Lauterbrunnenista Jungfraun huipulle, korkeuseroa 3360 metriä, etäisyys vaakasuunnassa vain 7500 metriä.