Päivän ohjelmassa oli reilun 300 km ajo Strynistä Gjøvikiin ja illalla 3-päiväisen O-land-suunnistuksen ensimmäinen kisa Søndre Landin kunnassa paikassa nimeltä Trevatn. Kisa oli mielenkiintoinen kokemus: yhteislähtö ilman hajontaa. Maasto ei poikennut suomailaisesta erityisesti, risukkoja oli paljon ja korkeuseroja varsin vähän. Ennen ja jälkeen kisan tuli kovia sadekuuroja, itse kisan aikana paistoi aurinko.

Vikodden i Gjøvik

Mjøsan rantaa Gjøvikissä

Vähän reilu 300 km Strynistä meni aika äkkiä. Olen kaksi yötä Gjøvikissä Vikoddenin leirintäalueella, koska sijainti on sopiva O-land-suunnistuskilpailujen kisapaikkojen suhteen. Teltta vaihtui vaihteeksi oikein perinteiseen lautamökkiin. Viikonlopuksi on luvattu sadekuuroja, niitä jo Lillehammerista tänne tullessa osuikin kohdalle, joten kun pieni lautamökki 250 kruunulla (reilu 30e) oli vapaana, otin sitten sen pariksi yöksi. Vertailuksi telttapaikka Strynsvatnilla maksoi 170 kr.

Tämä on parhaat päivänsä nähnyt leirintäalue, mutta kelpaa hyvin tarkoitukseen, nukkumaanhan tänne lähinnä tultiin. Ei silti, paikka on kyllä oikein hieno Mjøsa-järven rannalla eikä Gjøvikin keskustaankaan ole kuin puolitoista kilometriä.

Jos joku muuten on kuullut norjalaisesta kunnasta nimelta Søndre Land, on aika hyvin selvillä paikallisesta maantieteestä. Kyseisessä kunnassa on tänä iltana O-Landin ensimmäinen osakilpailu, joten siitä ja Søndre Landista lisää myöhemmin illalla.

Navigointia osa n+1
Pitihän se navigaattori taas laittaa kokeeksi hommiin, kun tarjolla oli ensin taajama-ajoa ja sitten norjalaisen suunnistuskisan kisapaikalle löytäminen. Niin, ja tietysti kisapaikalta pois löytäminen, joka tunnetusti on Suomessakin joskus hankalaa.

Taajamassa se selviytyikin muuten kiitettävästi, mutta kun oli useampi risteys tai liikenneympyrä peräkkäin lyhyellä matkalla, ainakaan ääniohjaus ei pysynyt mukana, päätös seuraavan risteyksen suhteen oli silloin jo tehty, kun ääniohje vasta tuli. Paluumatkalla se ohjasi Raufossissa kertaalleen väärään suuntaan liikenneympyrästä.

Raufossin ja Gjøvikin välillä se opasti reitille, jossa oli tietulli 15 kr. Systeemi oli sellainen, että piti heittää kolikko koriin, vaihtoraha sitten kilahti omaan luukkunsa. Heitin koriin 20 kr kolikon ja poimin vaihtorahat talteen. Myöhempi laskelma osoittaa, että taisin jäädä hyvinkin voitolle. Ilmeisesti muutamalta muulta oli jäänyt vaihtoraha ottamatta, enkä minä siinä äkkiseltään niitä ruvennut laskemaan.

O-land første løp

Ensimmäinen rasti (kartta: Trevatn, Sønde Land, Rond OL)

Rastit 2-5 (kartta: Trevatn, Sønde Land, Rond OL)

Rastit 6-8 (kartta: Trevatn, Sønde Land, Rond OL)

Lampaita tien varressa, lampaita tiellä, lammas imettämässä karitsojaan keskellä tietä, ei millään kärrypolulla vaan Rv 247:llä (selvennykseksi asiaa tuntemattomille, Norjan tiesysteemissä isoimmat tiet ovat nimeltään riksvei, Rv, niitä on 1, 2 ja 3-numeroisia, sitten seuraava luokka pienempään on fylkesvei), lehmiä tiellä... Dette er Søndre Land kommune. No, on siinä kunnassa sentään taajamakin, Hov i Søndre Land.

Itse kisapaikka oli keskellä metsää, niin kuin suunnistuskisoissa tapaa olla, täällä Norjassa erityisesti. Paikka oli nimeltään Trevatn. Opastus kisapaikalle oli taattua norjalaista laatua: risteyksissä, mistä piti kääntyä, oli aina rastilippu sivutien varressa parinkymmenen metrin päässä, kyllä ne hyvin näkyivät, jos sattui katsomaan riittävän sivulle.

Norjakin on saanut oman kelterinsä Trimtexin kilpailijaksi. Tavaraa oli tarjolla samaan tapaan laatikoissa kuin oikealla Kelterilläkin, sitä tosin en tiedä, osallistuiko tämä myyjä itse myös kisaan niin kuin Kelteri aina tekee. Myynnissä olevia merkkejä näyttivät olevan mm. VJ, Noname ja Brynje. (toim. huom. tätä osaa ei ymmärrä kokonaan, jos ei harrasta suunnistusta Suomessa, voi tietysti olla, ettei ymmärrä mitään muutakaan osaa :-)

Ennen kisaa paistoi ensin aurinko, sitten satoi kaatamalla, kisan aikana paistoi aurinko ja kisan jälkeen taas satoi kaatamalla. Ja paistoi aurinko. Tällaista se aito norgesvær on, ehti vaan jo tottua siihen toisenlaiseen.

O-land järjestetään jo 26. kertaa, järjestäjinä aina kaksi seuraa SIF Orientering ja Rudsbygd IL. Kahtena viime vuotena kolmas seura on ollut Rond OL Torpa OL:n sijaan. Ilmeisesti kilpailutapakin on perinteinen eli ensimmäisenä päivänä yhteislähtö, toisena tavallinen väliaikalähtö ja viimeisenä takaa-ajo. Tänään järjestävä seura oli Rond OL.

Siis yhteislähtö ilman hajontaa, nyt on sekin nähty. Siinähän olisi päässyt helpolla, kun olisi vaan juossut toisten perässä. Sarjassa oli vain muutama osanottaja, joten voisi kuvitella, että porukassahan siellä juostaisiin. Mutta ei, eihän allekirjoittanut koskaan suostu juoksemaan toisten perässä. Alusta norjalaiset lähtivät norjalaiseen tapaan kuin ammuttuna matkaan, perässä ei edes pysynyt vaikka olisi halunnut, mutta vauhti niillä aina tasaantuu aika äkkiä.

Ykkönen löytyi suoraan, kakkoselle mennessä onnistuin katsomaan ristiradan väärää rastia ja juoksiin suoraan viitoselle. Aikani ihmettelin, miksei koodi täsmää, vaikka paikka näytti ihan oikealta. No, lopulta asia selvisi, eikä siitä nyt niin mahdotonta mutkaa tullut, kakkosen jälkeen nimittäin porukka oli kasassa näköetäisyydellä. Yritin tietysti heti mennä vähän eri reittiä ja päästä joukosta ohi, mutta pummihan siitä tuli.

Taas mentiin, viitoselle mennessä olin saanut kärjessä menevän taas kiinni ja jättänyt muut. Kuutoselle mennessä vedin vähän liian reilun kierron järven ympäri, kaveri jäi ja rastilla olin yksin kärjessä. Ja seiskalle kunnon pummi ja taas juoksemaan koko joukkoa kiinni. Kasilla taas koko porukka suunnilleen yhtä aikaa. Ysille yritin kiertää suon kautta, kun muut menivät suoraan hakkuun poikki. Ei onnistunut, ysillä saman 20 m perässä kuin kasilla, porukkaa oli tosin jäljellä enää kolme.

Kympille mennessä suostuin juoksemaan joukon jatkona, rasteja kun oli enää kaksi jäljellä, enää ei auttaisi pummata. Yksi lähti polulta ensimmäisenä risukkoon ja hävisi siinä ratkaisevat kymmenet metrit. Minä lähdin seuraavana ja hävisin 10 m sille, joka juoksi polkua pisimpään.

Viimeiselle rastille oli pakko yrittää vähän eri reittiä, jos osuisi vähän vähemmän risuja jalkoihin, muuten ei tuntunut saavan eroa kiinni. Toisin kävi, jäin 20 m lisää. Loppuviitoituksella sitten yritin juosta 30 m eron kiinni, sekunnin päähän pääsin.

Niin, olin siis toinen, andre plass, sikäli kun kuuluttajalla oli oikea tieto. Tulospalvelussa nimittäin oli pieniä ongelmia, mutta ehkä tulokset huomiseksi saadaan kasaan.

Maasto oli raskas: märkää, suota, risuja jne. Rata ja kartta olivat kyllä hyvät, niitä ei voi moittia. Vähän vähemmän risuja olisi voinut toivoa, mutta eihän niistä nykyään missään näytä pääsevän eroon.

Sikäli, kun jotakuta vielä kiinnostaa tämän sekavan jutun jälkeen, O-landin kisasivut löytyvät osoitteesta www.o-land.no. Huomenna kisa alkaa klo 15, joten juttua on odotettavissa hieman aikaisemmin kuin Suomen aikaa puolen yön jälkeen...